Tilly sitkeänä istuu haastettaan ja minä taistelen mudcakea vastaan

Istumishaaste jää minulla 40 sekkaan, mutta en lannistu vaan yritän vielä siitä betrata. Tilly ei ymmärrä mitä vaikeaa siinä on, hän istuu ihan sujuvasti vaikka tunnin jos siltä tuntuu:

Tilly mukana istumistestissä....

Tämä viikko ei ollut mikään suurmenestys kuntoilun suhteen, kun tuo migreeni tuli ja sotki kaiken.

Tänään sitten yritin puutarhassa tehdä sen mitä oli tarkoitus tehdä jo viikolla: rikkaruohojen kitkentää, kaksvuotisten kukkien siirtämistä, valkosipuleiden istutusta ym. ruohonleikkuuta.

Laitoin uuden sykemittarihirvityksen päälle ja lähdin hommiin. Aikaa meni reilu kaksi tuntia ja yllätyksekseni sen aikana 1.tason sykkeellä n. tunti, 2. tason myös n. tunti ja jopa 3. tason sykkeellä peräti viisi minuuttia! Rasvaa ja kaloreita siis paloi.

Valkosipulit on nyt kokeiluna niin että rivi on ihan vaan kaupasta ostettua isoa kiinalaista lajiketta ja yksi rivi kotimaista luomua. Kummankin rivin puoliväliin asti laitoin ruohonleikkuusta tullutta silppua ja kuivia lehtiä. Katsotaan onko sillä mitään merkitystä. Luin jostakin että kovat lämpötilanvaihtelut olisi hyvä tasoittaa olkikatteella. Nyt oli olki just päässyt loppumaan ;) niin käytin sitten tuota sekoitusta. Multaan sekoitin Annilta keväällä saamaamme hevosenpaskaa.

 Tekisi mieli kylvää myös porkkanat nyt syksyllä, säästyisi sitten porkkanakempin tuhoilta. Katsotaan minkälainen ilma on ensi viikonloppuna.

Nostin viimeiset punajuuret, porkkanat ja lantut. Koko kämppä haisee nyt ryöpätylle lantulle, ei mikään miellyttävä odööri.......Kale kuutioi ne, ryöppäsi ja pakastaa ja sitten jouluna tekee niistä itse lanttulaatikkoa. On nimittäin aikas hyvää! Sama juttu porkkanoista, se nyt on vähän hifistelyä, mutta kun me ei olla mitään jouluihmisiä niin jossakin pitää sitten vähän yrittää edes päteä. Ikinä en ole omiin koteihini kuusia roudannut, enkä roudaa! Voin nähdä sieluni silmillä miten terrierit haluaa leikkiä latvatähteä tai ainakin latvatähden kanssa.

Mihin mä jäin? Ai niin, puutarhaan; siinä yksi kasvukausi sitten alkaa olemaan putkessa. Paljon oli kauniita kukkia mutta kauneimmat olivat kyllä luonnonkukkina järvessä kasvavat lumpeet. Taas tänä vuonna tuli satoja kuvia näpsittyä niistä. Kameran asetukset on tänä kesänä aiheuttaneet päänvaivaa, kun on rohkaistunut käyttämään niitä. Mitään sellaista ylitsemuiden kuvaa ei tullut mutta tässä pari lemppariani:

Lumme avec kukkakärpänen

Lumme (Nymphaea alba ssp. alba)

Erityisen iloinen olen myös vuorijalavan (Ulmus glabra) upeasta kasvusta. Tähän asti se on ollut milloin lehmus milloin pähkinä, mutta nyt sain sen sitten varmuudella vanhan ja luotettavan Retkeilykasvion avulla lajitettua vuorijalavaksi. Löysin sen n. seitsemän vuotta sitten Malminkartanosta ihan pienenä taimena ja roudasin tänne Södra Savolaxiin. Hyvin se on viihtynyt. Toivotaan että jo ensi keväänä kukkisi. Toinen ilonaihe on Maltsarista myös tänne roudatut tammenterhot. Tuolla lehdossa kasvaa jo toistakymmentä tammea. Niiden kukinta ei taida minun elinaikana tapahtua?

Ja sitten viisi viikkoa tuli täyteen ilman makeaa. No, se puoli litraa jätskiä on kyllä tullut syötyä, mutta ei muuta. Jääkaapissa on yksi K-kauppiaan lahjoittama mudcake, ehkä siitä otan pienen palan tänään, ehkä en. Ilolla kuitenkin voin todeta että pahin makeanhimo on nyt ohi. Ja edelleen olen sitä mieltä että röökin lopettaminen oli minulle paljon helpompaa kuin makean jättäminen. Jos kuitenkin kokeilisin sitä mudcakea ja katsoisin jäisikö putki päälle vai pystynkö hallittuun makeansyömiseen.....;)

Huomenna taas punnitus ja vyötärönmittaus. Nyt nähdään oliko harjoitustietokoneesta hyötyä vai pitääkö ihan jatkaa kuntoilua.