Matilda

Matilda <3

Matilda syntyi hiukan epäedullisissa olosuhteissa 14.10.2000. Matildan äiti oli kytkettynä paritalon toisella pihalla, kun sen isä sattui vapaana kulkemaan siitä ohi ja tuikkasi vanhan äidin tiineeksi. Tästä seurasi kaksi pientä narttupentua, jotka emon emäntä kuskasi heti syntymän jälkeen isän omistajille ja käski niiden kantaa vastuu uroksensa toiminnasta.

Onneksi Matildan isän omistaja oli samassa työpaikassa kuin minä ja roudasi näitä kahta pentua rottinkikorissa töihin mukaan. Ilmoitus siitä, että ne tullaan lopettamaan, jos ei kukaan niitä huoli johti tietenkin siihen, että minä sitten "uhrauduin" ottamaan "sen pienemmän". Päätöstä helpotti "tieto" siitä, ettei ne "kasva kovin paljoa isommaksi kuin teidän mäykyt".

Matsku muutti siis meille, ja ensimmäisenä työnä oli sopeutuminen kolmen karkeakarvaisen mäyräkoiran laumaan. Vanhin mäykyistä, Frida, oli sairastunut mäyräkoirahalvaukseen ja vaati erityistä huomiota. Ei ihan lähelle kannattanut mennä, tai tuli hammasta. Matskulta puuttui miltei kaikki sosiaaliset taidot, eihän sillä ollut ollut emoa niitä opettamassa, mutta aika hyvin se sulautui joukkoon.

Hiukan ihmeteltiin kyllä alkuun, että annammeko liikaa ruokaa Matskulle kun se kasvoi ja venyi ja paukkui jo aika varhaisessa vaiheessa reilusti mäyräkoiria suuremmaksi......



Aika nopeasti huomattiin kuitenkin, että kaikki oravaa suuremmat oliot pelotti Matildaa ihan hirveästi. Kyse oli siis jo liikkumista haittaavasta kauhusta ja eläminen kaupunkiolosuhteissa oli rankkaa niin Matskulle kuin meillekin.
Otettiin osaa "Kiva koirakansalainen"- kurssiin, josta varmasti säälistä annettiin myös Matildalle todistus. Kurssi meni kokonaisuudessaan toisia osanottajia haukkuen, kovaa ja kuuluvasti, tauotta koko kurssin keston ajan. Kurssia oli vetämässä meidän koiraterapeuttikoulutuksen kurssikaveri ja kun tapasimme hänet muutama vuosi myöhemmin Tapiolan Stockalla hän kertoi silloin ajatelleensa, ettei me tuossa projektissa onnistuta, sen verran vaativa tapaus oli tämä meidän Maatuskamme.

Frida kuoli ja kahden muun mäykyn; Selman ja Pillanin opastuksessa saatiin aika hienosti Matilda totutettua elämään ilman mitään ihan järkyttäviä kauhun tunteita.

Matilda ja Pillan olivat parhaimpia kavereita ja leikkivät yhdessä. Mäyrät olivat lauman johtajia ja selättivät ison Matskun aina näin halutessaan. Matsku oli pahnan pohjimmaisena ja ilmeisen tyytyväisenä siellä, ilman vastuuta mistään. Rohkeus ei olisi riittänytkään mihinkään pomotteluun.

Aika jätti sitten myös Selmasta ja Pillanista ja olimme jo muuttaneet maalle. Matilda rakastaa asua maalla ja joka aamu kun se pääsee ulos, se menee varmuuden vuoksi istuttamaan itseensä varvikon hajut. Kierii ja pyörii mustikka- ja puolukkavarvuissa vieläkin pitkän tovin. Talvella tietenkin on tyydyttävä lumipesuun.

Vaikka piti olla ottamatta mitään uusia laumanjäseniä enää ja huolehtia kunnialla Maatuskaisen eläkepäivistä, jostakin ilmestyi kaksi valkoista terrieriä. Ensin tuli Martha joka on Jack Russellin terrieri ja puolen vuoden päästä täällä asui Tilly, Parsson Jack Russellin terrieri.
Alkuun Matilda pelkäsi pikkuista valkoista hamsterin kokoista Marthaa, mutta tottui hienosti ja jopa leikki sen kanssa. Tillyn tultua Matsku sai taas uuden Pillanin veroisen leikkikaverin ja jo harmaantunut leuka muuttui muutamassa kuukaudessa taas mustaksi. Matildalla oli alkuun ihan kiva asemakin laumassa eikä terrierit noin vaan sitä selättäneet, mutta kohtutulehduksen jälkeisen kohdunpoiston jälkeen, Matsku löysi jälleen itsensä pahnan pohjalta. Ilmeisen tyytyväisenä taas, eipä tarvinnut osallistua terriereiden joskus verisiin valtataisteluihin.

Eilen Matildan 14 vuotis-syntymäpäivänä, oli kivaa muistella menneitä ja tuntea suurta ihailua tuota upeaa koiraa kohtaan. Alku oli niin huono, epäonnistumiseen kallellaan koko elämä. Vaan tässä on Selviytyjä isolla S:llä. Matilda on luovinut itsensä viiden eri laumanjäsenen välissä uskomattomalla taidolla onnelliseen eläkeikään. 14 vuotta isolla koiralla on jo sinänsä suuri saavutus, mutta Matildan lähtökohdilla se on ihme.

Vaikka takajaloista on lihakset surkastuneet ja tasapaino heiluu ja horjuu, Matilda on sitkeästi mukana joka päivä meidän kilsan metsälenkillä joka tehdään vähintään kaksi kertaa päivässä. Me muut yritämme olla ihmeesti kiinnittämättä huomiota siihen, että Matsku on löytänyt muutaman oikopolun ja vaikka juuri äsken oli jo jäänyt pitkälti taaksemme, löytyykin yht äkkiä edestämme, olemme ihan kuin emme oluisi huomanneet mitään. Palloleikit Tillyn kanssa pihalla maistuu edelleen, vaikka nyt ei ihan jokaisen pallon perään viitsi lähteä, semminkin kun Tilly on niin tyhmä, ettei se irrota palloa saatuaan otteen sitä. Tillyllä on myös ärsyttävä tapa roikkua Matildan kaulassa ja kävellä vain takajaloillaan, pitkällä pinnallaan Matsku sietää tuota jonkun matkaa, mutta sitten ärähtää ja yrittää saada terrierin paikoilleen kuitenkaan siinä onnistumatta. Silloin tulee mamma huutamaan terrierille ja Matilda joka kerta tulee luokse kiittämään.
 
Matilda on opettanut eteenpäin kaikki huonot tavat, jotka itse oppi mäyräkoirilta. Ei siis mitään mahdollisuutta, että tältä pihalta saataisiin jatkossakaan itse mansikkasatoa tai herneitä. Matildan opissa terrierit osaavat jo syödä mansikat puoliraakoina ja vetää herneenversot ylös maasta juurineen ja syödä ne kokonaan. Myös lumpeenlehdet osataan repiä ylös juurineen järvestä ja syödä ne. Talvella osataan säikyttää oravat tiehensä ruokintapaikalta niin, että roiskivat ympäriinsä maapähkinöitä, jotka tietenkin nekin syödään.

Tilly saa huutia!

Elämässä on ollut monta vaikeaa hetkeä, surullista tapahtumaa ja epätoivoista päivää. Yhtään liioittelematta voin väittää, etten ehkä juuri tässä kohtaa olisi tällä hetkellä ilman Matildaa. Uskon vakaasti siihen, että tuo koira tuli elämääni koska tarvitsin juuri tuota koiraa. Meillä ei ole enää pitkää aikaa olla yhdessä, mutta yritän tehdä niistä jäljellä olevista hetkistä Matildalle mieluisia. Eilen mm. annettiin maksalaatikkoa ja nakkeja sekä jälkiruoaksi pensasmustikoita ja vaniljiakastiketta, siitäkin huolimatta että sisämiinoitusvaara oli ilmeinen. Ja kannatti, hyvin ehti Matsku ulos tarpeilleen.

Vaikka Matilda ei ole koskaan käyttäytynyt huonosti, on se saanut usein sapiskaa siitä kun muut koirat ovat tehneet jotakin ja Matsku tullut siihen sähläämään, usein yrittänyt hyvitellä muiden puolesta. "Mene nyt sinä ainakin siitä h......ttiin" olen joskus saattanut tälle kullanmurulle ärjyä. Joka kerta Matildan katse on heti nostattanut suuren katumuksen tunteen. Sitä surullista katsetta ei kukaan voi tunteettomana katsella.

"Miksi sä hirviö mulle huudat?"

Kaikki meidän vieraat ovat saaneet samanlaisen vartijointipalvelun Matildalta; he eivät ole hetkeksikään joutuneet olemaan yksin, paimenkoirarotu Matskussa on varmistanut että heillä on ollut paimentaja joka paikassa, yötä päivää. Vierailijoiden lähdettyä kotiin, Matsku on muutaman päivän ollut allapäin ja sitten taas jatkanut perusiloista elämäänsä.

 
Matilda on koira joka ei jätä ketään kylmäksi, rakastettava iso musta köntys joka vaikeuksien kautta sai sittenkin itselleen ihan mukavat oltavat. Ja kyllä Matildan kasvattaja oli ihan oikeassa; Matsku luulee vieläkin olevansa mäyräkoiran kokoinen ja ihmettelee kovasti ettei mahdu kokonaan syliin.

Hyvää Syntymäpäivää rakas Matilda <3

Matilda 14.10.2014 - 14 vuotias selviytyjä