torstai 2. huhtikuuta 2015

Toinen sytostaattihoito

Talitintti lauleskelee ruokailun lomassa


Nyt oli sitten toinen hoitokerta  Taxoteraa (Sytostaattia). Tätä jännitin jo eri tavalla kuin ensimmäistä, koska en siis voi sietää neuloja, en varsinkaan mitään kanyylejä ym. pyörtymistä aiheuttavia vempeleitä. Kun oikeaan käteen ei voi mitään nyt laittaa, koska sen puoleinen rinta leikattiin, niin jäljelle jää vain vasen käsi. Uskomatonta mutta totta, vaikka olen ruotsinkielisestä suvusta.......
Vasemmassa käsivarressa tai kädessä ei ole mitään kunnon suonia ja ne joutuu ikään kuin kaivaa esiin, ja se on minulle ihan järkyttävän hirveää.
No sitä kaivaessa keskusteltiin sitten ensimmäisen kerran aiheuttamista oireista. Suurta ihmetystä aiheutti se, että tukka oli vielä päässä, vaikkakin hiukan ohentuneena. Omahoitajani sanoikin tahdikkaasti, tuijottaen yhtä tällaista harventunutta kohtaa; "Mutta, onhan sitä irronnut!" Sain purra kieltäni etten vastannut "Kas, niinhän sinullakin!" Mutta, koska olin käyttäytynyt niin huonosti ensimmäisellä kerralla, en nyt lähtenyt kokeilemaan kenenkään huumorintajun rajoja.

Seuraava ihmetyksen aihe oli minun verikokeen tulokset. Sytostaatti tappaa kaikkia nopeasti lisääntyvät solut, joihin siis syöpäsolutkin kuuluvat, mutta myös mm. veren eri solut. Nyt siis odotettiin, että nämä arvot olisivat huonontuneet. Mutta, minullapa oli esim. valkosolujen arvo noussut! Ennen hoitoja se oli 6.6 ja nyt eilen sitten 7.4 (viitearvo 3.4-8.2) ja samoin oli myös punasolujen kohdalla. Trombosyytit hipovat jo viitearvon ylätulosta. Ainoastaan joku punasolujen laatujuttu on vähän vähentynyt sekä sen myötä sitten myös hemogloniini.  Tätä sitten ihmeteltiin siellä joukolla.

Käytiin läpi kolmen viikon aikana olleita muita oireita ja ainakin omasta mielestäni olen päässyt todella helpolla. Ainoastaan kolme kertaa olen maannut lattialla pää georgevadissa ja tämäkin tapahtui kaikki yhden vuorokauden aikana. Lämpötila on hiukan välillä noussut, mutta ei mitenkään merkittävästi. Kipuja on ollut, mutta ne ovat mulle muutenkin selkävaivojen takia arkipäivää ja pahin kärki menee opiaateilla ja Tramaleilla.
Hoitaja kysyi  miten väsymykset on vaikuttaneet arkipäivään ja kerroin, ettei oikeastaan toista viikkoa lukuunottamatta yöllä edes nuku.
Ihaninta oli kun päästiin siihen kohtaan, että olisi pitänyt jo ruokahaluttomuus vaikuttaa painoon. Kerroin, ettei ollenkaan tee minulle ongelmaa, päinvastoin: olen syönyt nyt 24 tuntia vuorokaudessa, kun en edes nuku. Sovittiin, että ravintoterapeutti soittaa minulle pääsiäisen jälkeen. Ei pidä kuulemma aloittaa mitään laihdutuskuureja hoitojen aikana, mutta liika syöminenkään ei ole hyvästä.

Kivaa olla erityisoikeuksia ja oma sisäänkäynti keskussairaalassa.


Itse olin äärimmäisen ylpeä itsestäni! Olen ihmetapaus kertakaikkiaan! Näytän vielä niiden viitearvoille ja muille hömpötyksille! Kävin nopeasti kaupassa, vaikka en olisi kuulemma nyt saanut mennä kun siellä on niin paljon ihmisiä, mutta pakko oli hamstrata suklaata, lakua, irtokarkkeja, keksejä, vanukkaita ja marmelaadia yöksi. Otin minä sitten laatikollisen aprikoosejakin.....paitsi että taisin laittaa sen takaisin hyllyyn kun vaikuttivat niin raaoilta.

Itse sessio meni alun kanyylinlaittamista lukuunottamatta hyvin. 1,5 tuntia kesti ja siihen sistältyi alun pahoinvointilääke, itse Taxoteraa ja loppuun vielä keittosuolaa suonia putsaamaan. Suggessoin taas myrkyn menemään suoraan vain ja ainoastaan syöpäsoluihin ja mielessäni räjäytin ne tuusannuuskaksi. Suojasin kaikki elimeni ja välttämättömät soluni suojakalvolla. Tätä peliä pelasin sitten tasaisin välein.

Nyt tajusin imeskellä jääpaloja ja sillä vähentää verenkiertoa suussa. Pahimpia oireitani oli suun limakalvojen haavautumat ja arkuus. Meinasi melkein olla vaikeaa syödä öisin......
Kädet ja jalat olivat edelleen jääpusseissa koko ajan ja tätä tulen jatkamaan, koska kynnet on mitä mainioimmassa kunnossa. Hoitajakin niitä ihaili ja sanoi, ettei edes hänellä ole yhtä hienoja.

Uusin pakkomielteeni, pukukaapin pitää olla 13!



Sain muuten "oman" vaatekaapinkin, eli onnennumero 13 oli taas matkassa mukana. Hoitojen jälkeen kipitin hoitobaariin ja yksi hoito siellä istuikin....ei vaiteskaa, ei hän ollut minun hoito, hiukan liian kypsä minun makuun....ja ahne. Oli tullut hoitobaariin kesken hoitojen, tippateline vieressä. Oli ehkä kuullut meidän keskustelun hoitajan kanssa ja pelkäsi, että kun minä sinne pääsen niin sieltä loppuu tarjottavat.
Söin munajuustoleivän ja join kupin kahvia. Nyt alkoi huimaus heti hoidon jälkeen. Viimeiksi vasta kortisonipäivien jälkeen. Voihan se olla, että edellisen hoidon huimaus on vielä päällä. Olen jo tottunut siihen, että kävelen kuin känniläinen. Kroppa sillai kivasti vinossa, nojaussuunta poispäin huimaussuunnasta.


Hoitobaarin antimia, viinakset edelleen piilossa....




Koirahoitaja tuli hakemaan ja naurettiin yhdessä ihan kippurassa sille, kun viimeiksi en ollut päässyt Porrassalmenkadun puolelta sisälle, kun en nähnyt ovisummeria. Se on VALTAVA! :D :D :D

Eihän nyt jännittävä ihminen voi noin pientä summerinappia nähdä!


No, sitten äkkiä SOKOS-tavarataloon ostamaan smörjaa naamaan. Ostin sekä jotakin seerumia ja siihen päälle voidetta, sekä tietenkin kirkkaanpunaisia kynsilakkoja. Kun nyt kerta on millä mällätä.

Ja kuten jo kerroin menin vielä kielloista huolimatta ruokakauppaankin. Jos nyt saan jonkun hyppykupan, niin voin vain syyttää itseäni ja kortisoonia, joka saa aikaan nämä akuutit bulimiakohtaukset.

Käpytikka koiras. tuttu tyyppi tykkää poseerata.