tiistai 30. syyskuuta 2014

Paska reissuja ja timanttisia rintaneuloja

Pahin on ohi. Kävin kiittämässä työntekijät konttorilla. Nähdään vielä perjantaina kun käydään yhdessä vielä syömässä ja vetämässä lärvit.

Kesti tunnin pukeutua, kun selkä ei taivu mihinkään suuntaan eikä suostu edes suoristua. No, ehkä olisi kestänyt vähän vähemmän, ellen olisi väkisin yrittänyt laittaa rintaliivejä väärinpäin päälle. Ei siis niin, että kupit olisi selässä vaan niin, että olivat väärinpäin ja hakaset selkää vasten.

Iloisena yllätyksenä oli Annin tuomat ihanat läksiäislahjat. Oli siinä pitelemistä ettei olis ihan "vain elämää" vetistelyksi mennyt. Sain Annin äidin kirjoittaman kirjan "Paska reissuja, mutta tulipahan tehtyä". Vaikka en usko, että Anni sillä tarkoitti tätä työtä, niin hyvin se kyllä siihenkin sopii tuo nimi. Paska reissu, mutta tulihan tehtyä! Odotan innolla päästä sen kimppuun ja lukea "kirjeitä tienvarsilta ja levähdyspaikoilta".  Ja sitten sain niin rakastamaani bling blingiä; tölkkien avaajalenksuista tehdyn aivan uskomattoman kauniin timanttisen rintaneulan ja juuri minun makuun olevan tölkin pohjasta tehdyn kaulakorun, jossa mustaa pitsiä. Bling bling ja dramatiikka; that's me!



Kiitos ihana Anni lahjoista ja siitä, että olet niin hieno työntekijä ja ihminen. Helpompaa olisi ollut jos olisit ollut joku ihan kusipää, mutta eihän tässä ole tarkoituskaan päästä helpolla ;). Jos nyt luet tätä niin tiedä, että sinun lahja on jo hommattu ja saat sen perjantaina.

Sovittiin, että saadaan edelleen ostaa Annin kautta niin hevosenpaskaa kuin luomumuniakin. Joku saa Annista todella hyvän työntekijän, jos töitä tarjolla niin soitto minulle ja saatte yhteystiedot.

Itse tuotteesta ei löydy kuvaa, joten tässä alkutuottajia.
Aloitin konttorilla kartoituksen tavatoista. Sieltä löytyy yllättävän paljon laadukkaita tuoleja, mm. Kukkapuron tuolit jotka ostin Artekista. Jos on tarvetta ottakaa yhteyttä. Ja varsinkin, jos joku tarvitsee osia antiikkisista tietokoneista....niitä löytyy.......

maanantai 29. syyskuuta 2014

Keskenjäänneitä kuntoutuksia ja kalmistoja

Nyt tarvitaan motivaatiota ja uskoa oikein roppakaupalla! Selkä on niin kipeä, ettei olemaan kykene. Yö meni sitä kärsiessä eikä päivä näytä sen paremmin sujuvan. Saakeli sentään, just kun olin päässyt vauhtiin.

Kyyhkylän kartano



Tänään alkoi Kelan kuntoutusjakson viimeinen osio Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa. Minä en ole mukana, koska toiseen osioon ei löytynyt minulle 1-hengen huonetta enkä voinut siihen osallistua. Kelan mielestä en silloin voi myöskään osallistua kolmanteen osioon. Harmittaa ihan todella paljon. Siellä ehti jo ensimmäisen osion aikana tutustua hyviin tyyppeihin ja ryhmittyä.
Itse paikka oli vaikuttava; siellä oli vielä muutama sotainvaliidi osastolla hoidettavana ja tunnelma jotenkin hyvinkin juhlallinen kun he skurrasivat erilaisine tuoleineen ja rollaattoreineen ruokalaan syömään. Yksi pappa lauloi aina jotakin laulua, en saanut selvää mikä biisi oli, mutta siihen tottui nopeasti ja yhtenä päivänä kun ei sitä kuulunut lähti jo katseellaan etsimään että mihin papparainen oli jäänyt. 
Ensimmäisestä jaksosta on melkein vuosi. Se oli kaikin puolin opettavaista. Ehkä tärkein asia oli oppia se, ettei liikunta ole vaarallista ja että voi hyvin kokeilla kunhan kuuntelee kroppaansa. Lääkäreiltä kun oli kuullut vain ne asiat mitä ei saanut tehdä niin jäi jotenkin sellainen tunne että vähän kaikki liikkuminen johtaa automaattisesti neliraajahalvaantumiseen.
Vaikka viiden päivän aikana ei vielä ehdi laitostumaan, sopeutui yllättävän hyvin laitosaikatauluihin. Viimeisinä päivinä kehtasi jopa jo ryysätä ruokajonoonkin ja pokkana mennä henkilökunnan jonon puolelle. Se oli lyhyempi ja omistettu henkilökunnalle, koska heillä oli vain ruokatauko aikaa syödä. Juu, ei tullut huono omatunto :D.

Kaikki oli jo valmiina kun piti mennä toiseen osioon, tavoitteetkin melkein täytetty. Olin laittanut tavoitteeksi laihtua 5-7 kiloa ja liikkua päivittäin vähintään 10 minsaa plus vielä kerran viikossa osallistua vesijumppaan. No, oikeastaan kaikki noi kusi pikkuisen, mutta kuitenkin olin into pinkeenä menossa sinne.
Edellisen viikon torstaina soitettiin sitten ja ilmoitettiin että ei ole enää vapaana yhtään 1 hengen huonetta ja voisinko majoittua 2-hengen huoneeseen. Kerroin, kuten olin jo aikaisemminkin kertonut ettei se tulisi missään nimessä kyseeseen. Ensinäkin yskin koko yön läpi ja jos satun nukkumaan, kukaan muu ei sitä tee, koska kuorsaan kuin vanha ukko. He vain pahoittelivat sitten että ei voi mitään, ei löydy majoitustilaa.


1-hengen huone kartanossa


Seuraavana päivänä hautasin rakkaan tätini ja hautajaisten aikaan Kyyhkylästä oli tullut puhelu. En jaksanut soittaa takaisin kun olisin luultavasti ollut aika epämiellyttävä jos olisivat uudestaan tarjonneet sitä 2-hengen huonetta, mikä kävikin myöhemmin ilmi että se juuri olisi ollut heidän asia.
Jännää oli, että kun nyt juuri pari viikkoa sitten sain sieltä kuntoutusselosteen siinä luki että minä olin jättänyt kuntoutuksen kesken.

No, nyt sitten muut ovat siellä viimeistä osiotaan suorittamassa ja minä tuskissani kotona rangaistuksena, keskenjättämisestä, oikein kunnon selkäkipu. In Finland we have this thing called reilu meininki!


Carl Gustaf Emil Mannerheim







Urho Kaleva Kekkonen


 Kyyhkylässä oli ollut sotainvaliidina taiteilija joka piirsi lyijykynällä muotokuvia niin presidenteistä, instituutin henkilökunnasta kuin kuntoutuskavereistakin. Hänen teoksia oli pitkä käytävä täynnä.


Ehkä liikuttavinta oli perhehuoneet, jossa pariskunta majoittui yhdessä. Upeaa, että saivat viettää siellä yhdessä aikaansa eikä joutuneet erillisiin paikkoihin.
Itse paikka oli rakennettu lähelle aluetta jossa käytiin Porrassalmen taistelu 1789. Se oli osaa Ruotsin ja Venäjän välistä sotaa. Venäläiset voittivat sen, vaikka suomalaisista koostuvat joukot, taas kerran vähempimääräiset, alkuun olivat voitokkaita. Ja niin venäläiset valloittivat St Mickelsbyyn.



Rautakautinen kalmisto......uhuuuu....

Kuntoutuskeskuksen alaparkkiksen vieressä on vanha rautakautinen kalmisto. Se oli suuri pettymys; koivu jonka ympärillä teräsketju! Vähintään olin odottanut jotakin puolihajoamistilassa olevia käsiä nousevan ylös maasta tai muuta merkittävää.



Aiheet nyt vähän hyppii ja pomppii, niin teen minäkin, kun en pysty istumaan muutamaa minuuttia pidempään. Joka tapauksessa olisi ollut kivaa olla siellä kuntoutusjaksolla nyt ja saada ehkä apua tähän selkään. Ainakin hyvää ruokaa ja seuraa siellä olisi ollut. Toivottavasti kaikki viihtyvät siellä ja kertovat sitten minulle kaikki uudet niksit mitä oppivat.

Tiinalle jouduin ilmoittamaan, etten pääse kuntosalille. Yritän tässä samalla saada aikaa fysioterapiaan kylille, mutta kun yhdessä ei vastata ja toisessa puhutaan.......nää on niin näitä cosmopoliittisia ongelmia......
Onnistuihan se; torstaina sitten nähdään mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään ja jääkö tämä omaehtoinenkin kuntoutus kesken....

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tilly sitkeänä istuu haastettaan ja minä taistelen mudcakea vastaan

Istumishaaste jää minulla 40 sekkaan, mutta en lannistu vaan yritän vielä siitä betrata. Tilly ei ymmärrä mitä vaikeaa siinä on, hän istuu ihan sujuvasti vaikka tunnin jos siltä tuntuu:

Tilly mukana istumistestissä....


Tämä viikko ei ollut mikään suurmenestys kuntoilun suhteen, kun tuo migreeni tuli ja sotki kaiken.

Tänään sitten yritin puutarhassa tehdä sen mitä oli tarkoitus tehdä jo viikolla: rikkaruohojen kitkentää, kaksvuotisten kukkien siirtämistä, valkosipuleiden istutusta ym. ruohonleikkuuta.

Laitoin uuden sykemittarihirvityksen päälle ja lähdin hommiin. Aikaa meni reilu kaksi tuntia ja yllätyksekseni sen aikana 1.tason sykkeellä n. tunti, 2. tason myös n. tunti ja jopa 3. tason sykkeellä peräti viisi minuuttia! Rasvaa ja kaloreita siis paloi.

Valkosipulit on nyt kokeiluna niin että rivi on ihan vaan kaupasta ostettua isoa kiinalaista lajiketta ja yksi rivi kotimaista luomua. Kummankin rivin puoliväliin asti laitoin ruohonleikkuusta tullutta silppua ja kuivia lehtiä. Katsotaan onko sillä mitään merkitystä. Luin jostakin että kovat lämpötilanvaihtelut olisi hyvä tasoittaa olkikatteella. Nyt oli olki just päässyt loppumaan ;) niin käytin sitten tuota sekoitusta. Multaan sekoitin Annilta keväällä saamaamme hevosenpaskaa.

 Tekisi mieli kylvää myös porkkanat nyt syksyllä, säästyisi sitten porkkanakempin tuhoilta. Katsotaan minkälainen ilma on ensi viikonloppuna.

Nostin viimeiset punajuuret, porkkanat ja lantut. Koko kämppä haisee nyt ryöpätylle lantulle, ei mikään miellyttävä odööri.......Kale kuutioi ne, ryöppäsi ja pakastaa ja sitten jouluna tekee niistä itse lanttulaatikkoa. On nimittäin aikas hyvää! Sama juttu porkkanoista, se nyt on vähän hifistelyä, mutta kun me ei olla mitään jouluihmisiä niin jossakin pitää sitten vähän yrittää edes päteä. Ikinä en ole omiin koteihini kuusia roudannut, enkä roudaa! Voin nähdä sieluni silmillä miten terrierit haluaa leikkiä latvatähteä tai ainakin latvatähden kanssa.

Mihin mä jäin? Ai niin, puutarhaan; siinä yksi kasvukausi sitten alkaa olemaan putkessa. Paljon oli kauniita kukkia mutta kauneimmat olivat kyllä luonnonkukkina järvessä kasvavat lumpeet. Taas tänä vuonna tuli satoja kuvia näpsittyä niistä. Kameran asetukset on tänä kesänä aiheuttaneet päänvaivaa, kun on rohkaistunut käyttämään niitä. Mitään sellaista ylitsemuiden kuvaa ei tullut mutta tässä pari lemppariani:
Lumme avec kukkakärpänen

Lumme (Nymphaea alba ssp. alba)
Erityisen iloinen olen myös vuorijalavan (Ulmus glabra) upeasta kasvusta. Tähän asti se on ollut milloin lehmus milloin pähkinä, mutta nyt sain sen sitten varmuudella vanhan ja luotettavan Retkeilykasvion avulla lajitettua vuorijalavaksi. Löysin sen n. seitsemän vuotta sitten Malminkartanosta ihan pienenä taimena ja roudasin tänne Södra Savolaxiin. Hyvin se on viihtynyt. Toivotaan että jo ensi keväänä kukkisi. Toinen ilonaihe on Maltsarista myös tänne roudatut tammenterhot. Tuolla lehdossa kasvaa jo toistakymmentä tammea. Niiden kukinta ei taida minun elinaikana tapahtua?

Ja sitten viisi viikkoa tuli täyteen ilman makeaa. No, se puoli litraa jätskiä on kyllä tullut syötyä, mutta ei muuta. Jääkaapissa on yksi K-kauppiaan lahjoittama mudcake, ehkä siitä otan pienen palan tänään, ehkä en. Ilolla kuitenkin voin todeta että pahin makeanhimo on nyt ohi. Ja edelleen olen sitä mieltä että röökin lopettaminen oli minulle paljon helpompaa kuin makean jättäminen. Jos kuitenkin kokeilisin sitä mudcakea ja katsoisin jäisikö putki päälle vai pystynkö hallittuun makeansyömiseen.....;)

Huomenna taas punnitus ja vyötärönmittaus. Nyt nähdään oliko harjoitustietokoneesta hyötyä vai pitääkö ihan jatkaa kuntoilua.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Harjoitustietokoneen lumoissa

Nyt se sitten tuli hommattua; Polar FT60 harjoitustietokone. Tiina sen minulle tilasi ja toimitti vielä proteiinipatukan saattelemana; tuhannet kiitokset Tiina!


Harjoitustietokone ja omat kynnet

No, ensimmäinen haaste on saada tämä rannekellonakin toimiva tietokone toimimaan kuten haluan. Jostakin syystä minulla palaa heti pinna kun on kyse teknologiasta ja varsinkin sellaisesta joka toimii tietokonelogiikalla. Osaan mainiosti vaihtaa koneisiin öljyjä, sulakkeita ja tuuletushihnoja, mutta jos jossakin näytöllä vilkkuu joku epämääräinen varoituskoodi, olen avuton.

Eilinen ilta meni opiskellessa ja nyt harjoitustietokoneeni pitäisi olla ladattuna tiedoillani ja painonpudotusohjelmalla. Kohta nähdään miten onnistuin kun menen koirien kanssa jouksulenkille.

Kuntoilun kannalta tämä viikko meni vähän niin ja näin; maanantaina olin salilla. Korotin kaikkia painoja reilusti ja tuntui ihanalta kun verenmaku velloi suussa ja lanneselkä lauloi Hoosiannaa. Tiistaina minut palkittiin migreenikohtauksella, joka vasta eilen hiukan helpotti. Triptaaneista huolimatta kohtaus kestää sen kolmisen vuorokautta.

Mutsi joutui Haartmanin sairaalaan ja siellä sekoiltiin hänen antikoagulanttilääkityksen annostuksen kanssa oikein olantakaa. Joku hoitaja oli sitä mieltä että kardiologi oli määrännyt väärän annoksen ja sitä sitten selvittelivät kaksi vuorokautta vain todetakseen että annostus oli oikea. Suutari pysykööt lestissään. Tänään pitäisi mutsin päästä himaan sairaalasta, ilmeisesti uusilla kotihoidon palveluilla. Keuhkoputkentulehdus oli pahentanut COPD:n tilaa. Ja nyt kun sä mutsi luet tätä ja himlailet siellä, että kaikki mukamas sut tunnistais tästä, niin ei varmasti tunnista kun meillä on niin erilaiset nimetkin! ;)

Keskiviikon makasin siis migreenissä enkä päässyt salille. Se korjataan tänään perjantaina kunnon "keuhkonpalatsyljessä" treenillä kunhan Tiina on kotiutunut kynsimaakariltaan St Mickelsbyystä.

Torstai oli keramiikkailta, ja kyllä olikin antoista! Opin tekemään mukin ja siihen korvan! Ensimmäinen korvani sai jopa meidän opettajan pikkuisen hymyilemään, vaikka on myönnettävä että hänellä on ihan mieletön pokka! Vastapäinen kurssikaveri tirskahti kun kysyin mielipidettä ja annoin sitten itseni ymmärtää, että ehkä olisi paikallaan tehdä toinen vähän sirompi versio korvasta. Ensimmäinen näytti lähinnä korvalta johon oli tehty pieni kuppi kuin päinvastoin.
Toinen korva oli järjettömän hieno!
Tein myös pienen vadin kupille, jonka mallin otin puutarhasta keräämästäni amerikan keijunkukan lehdestä. Tosi hieno sekin!
Jo kauan keramiikkaa harrastaneet kurssikaverini kertovat kauhutarinoita siitä, minkälaisina heidän taideteokset ovat tulleet ulos uunista, joten sitä kokemusta tässä odotellaan. Luultavasti ensi viikolla leivotaan eka satsi.




Kuppi uudella korvalla ja pikkuvati menossa kuivumaan

Tänään on myös hyvin surullinen päivä; viimeinen operatiivinen työpäivä Kenkätehtaalla. En kauheasti tässä asiassa tule vellomaan, mutta hetken viivyn tämän haikean tunteen parissa. Kyllä se tuntuu, kun kuitenkin ensi vuoden alussa tulisi kaksikymmentä vuotta täyteen. Kuusi vuotta sitten muutettiin tänne Mäntyharjulle ja firma siirrettiin siinä samassa vanhan Askeleen kenkätehtaan tiloihin. Yhtä jos toista sielläkin on ehditty kokea ja oppia. Nyt se sitten loppuu. Aikansa kutakin sanoi mummo kun lumessa ojaan kaatui, tai jotakin sinnepäin.....

Nyt pitää saada tietoa levitettyä että halpoja käytettyjä toimistohuonekaluja on noudettavissa ja kuukausi aikaa tyhjentää tilat.

Viikonlopuksi on luvattu kunnon myrskyä. Täällähän ei tarvitse kuin jonkun yksästä tuolla metsässä niin sähköt katkeaa, joten katsotaan miten täällä blogissa päivystetään viikonloppuna. Tulevaisuudessa pystyn sitten raportoimaan kuntoilustani luvuilla ja parametreillä......edellyttäen siis että olen osannut asentaa tiedot oikeen härpäkkeeseen :D

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ojasta allikon kautta onneen


Noin 30 hopealanttia



Perjantai meni järjestellessä tulevia asioita. Olin saanut tietää Mandatumilta, että voin alkaa kuittailemaan sieltä vapaaehtoista eläkevakuutukstani ja menin Nordeaan selvittämään miten saisin laina- ym. pankkiasiat järjestettyä tulevaa työkyvyttömyyeläkeaikaani silmälläpitäen.
Onneksi olen huolentinut raha-asioistani. En tule jäämään minnekään mitään velkaa ja pieni katastrofirahastokin on olemassa. Sitä olen pitänyt lähinnä koirien takia, jos tapahtuu jotakin ja ne tarvitsevat eläinlääketieteellistä palvelua. No, nyt se tulee koko lauman käytettäväksi.
Nordeasta tultuani soitin Mandatumiin tarkoituksena sopia miten he alkavat maksamaan tätä eläkettä minulle ja sain järkytyksekseni kuulla, että olivatkin antaneet sieltä minulle väärää tietoa eivätkä tule maksamaankaan sitä. Sieltä pahoiteltiin tapahtunutta ja kerrottiin kuinka joku pykälä tai kohta sopimuksesta oli muuttunut 2011 ja sen takia saisin sen maksuun vasta kun olen kokonaan työkyvytön tai sitten sen sopimuksen mukaan miten se alunperin oli laadittu, eli vuonna 2023.
Kerroin heille ettei minua kiinnosta pätkääkään heidän pahoittelut ja että olin jo tuo heidän antama tieto osviittana järjestellyt asioitani. Sanoin, että itsekin olen ollut yrittäjä 20 vuotta ja vastannut jokaisesta omasta sekä alaisteni tekemästä virheestä ja odotan että Mandatum myös tekee näin. Lupasivat palata maanantaina asiaan. Tästä oli sitten mukavaa laskeutua viettämään viikonloppua....

Päätin hyödyntää huonon tuuleni ja opiskella itseäni ja kehittää itsetuntemustani, joten tein ehkä noin kaksikymmentä erilaista "Mikä olet"-testiä Facebookissa. Kuten yleensäkin niin en halunnut jättää tätä opiskelua pelkästään tähän vaan laajensin tietämystäni myös edellisiin elämiini ja tuleviin.
Täysin vakuuttuneena siitä, että vastoinkäymiset ja avokadopastana olemiset (vastaus Mikä ruoka olet-testiin) oikeuttavat lipeämään dieetistä, söin viikonlopun aikana puoli litraa mascarponejäätelöä ja vielä hyvällä omallatunnolla!
Viis veisasin koko istumahaasteesta ja toivotin sen kaiken muun kuntoilun kanssa alimpaan helvettiin.
Sunnuntaina jo pikkuisen helpotti ja tein kolmisen tuntia aika tuhtia puutarhatyötä, kunnes oli aika tulla huonolle tuulelle Formula 1:stä. Bottas teki jotakin, tai jätti tekemättä pari metriä ennen ruutulippua ja jäi pisteittä ja kuittasi itselleen Kultaisen Ananaksen. Onneksi melkein sukulaiseni Kimi-darling pääsi pisteille, vaan eipä tuo nyt merkittävästi viikonloppuani kuitenkaan pelastanut.

    Avokadopasta

Ainoa ilonpilkahdus oli joutsenpariskunnan vierailut tuossa rannassa kolmen poikasensa kanssa. Viidestä poikasesta edelleen hengissä siis kolme. Odottelen lentoharjoituksia, etteivät jää tänne jäätymään.



Laulujoutsenet järvellä


Lienee turhaa mainita, ettei minusta ehkä sittenkään tule keraamikkoa. Ei ainakaan mitään historiallisesti merkittävää sellaista. Tuhosin makkaratekniikalla tekemäni tuikun, kun se muistutti pienoismallia Rooman Colosseumista, tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Menen vielä tällä viikolla katsomaan josko lapputekniikka (se kai se oli se nimi?) muuttaisi historian kirjoitukset.

Sunnuntaina sain itse auton radion toimimaan. Löysin edellisen omistajan lappusista jostakin paperin kulmasta revityn palan jossa oli viisinumeroinen koodi ja päätin kokeilla sitä. Onnistui!! Säästin Etelä-Savon auton ilmoittaman 60,00 euron hinnan koodin tiedustelusta. Se oli aika kivaa.

Syksy toi sateen tänä aamuna. Koko päivä on ollut aika synkkää. Mandatumista soitettiin. Kohteliaasti kerrottiin että asia koski minun saamaa väärää tietoa vapaaehtoisen eläkkeen maksuunsaattamisesta. Olivat keskusteleet lakiosastonsa kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että maksavat sen sittenkin minulle jo nyt, vaikka eivät tarvitsisi!!!!!! Kiitin ja kehuin heitä, sanoin että juuri tuollaista vastuunkantoa minä odotankin yhteistyökumppaneiltani ja olin onnellinen kuin pieni myyrä joka on päässyt karkuun Tillyä-

Kaiken jätskin ja löhöilyn jälkeen olen kuitenkin neljässä viikossa laihtunut 2,4 kiloa ja vyötäröstäni on kadonnut 8 cm. Tänään on kuntosali, ajan sinne itse radion nuppi kaakossa ja nautin taas täysin siemauksin elämästä!

torstai 18. syyskuuta 2014

New Yorkin poliisin uusi toimintamalli Stop and Kiss



Tilly odottamassa ohi ajavaa autoa jotta voisi suorittaa Stop&Kiss toimintamallia.


Netissä osui silmiin Onion-News:n uutiskatsaus, jossa kerrottiin että varsinkin tummaihoiset newyorkilaiset kokevat tämän uuden poliisin toimintatavan erittäin yksityisyyttä loukkaavana.
Pormestari Bloomberg puolustaa toimintatapaa sillä, että tällainen pusu poskelle voi vähentää rikollisuutta ja että sillä ei ole mitään rotumotivaatioita, mutta kun tätä toimintatapaa harjoitetaan alueilla joilla on suuri rikollisuus väkisinkin tulee pussailtua sitten enemmän tummia miehiä kuin valkoisia naisia.

New Yorkin poliisilla on siis oikeus pystäyttää rikoksesta epäillyn näköinen henkilö, haastatella hänet ja päätteeksi pussata kevyesti väkivallattomana symbolina.
Tässä uutisinsertissä on joku saanut kuvattua älypuhelimellaan sen kun yksi poliisi pystäyttää saman komean miehen jo heti korttelin päässä uudestaan ja pussaa muiskauttaa häntä uudestaan, vaikka mies kertoo selvästi jo edellisessä kadunkulmassa joutuneen tämän toimintatavan "uhriksi".

Olisiko tämä implementoitavissa myös Suomeen? Se voisi olla äärimmäisen tehokas tapa ehkäistä ainakin sitä että kukaan mies näyttäisi rikolliselta maassa jossa miehet eivät puhu eikä pussaa!

Tässä linkki uutiseen:

http://www.youtube.com/watch?v=GXXaj--a6-4



Teille jotka ette vielä hoksanneet niin tämä on siis joke, satiiria NYPD:n Stop and Frisk toimintaohjelmalle, mikä antaa oikeudet poliisille pysäyttää epäilyttävän näköinen henkilö kadulla, suorittaa kuulustelu ja tehdä ruumiintarkastus hänelle.

30 pv:n istumahaaste


Tilly mukana haasteessa, omalla tyylillään
Nyt on niin moni tarttunut tuohon eilisen kirjoituksen yhteydessä olevaan istumahaasteeseen, että laitan tähän ihan kunnon ohjeet istumisesta.
Eilen oli minulla eka päivä, eikä ollut mikään helppohomma; kaksi kertaa jouduin testaamaan ennen kuin onnistuin sen 10 sekkaa istumaan.
Nyt mukaan vaan lisää porukkaa ja kertokaa onnistumisesta kommenteissa. Tässä ohjeet:




keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Entinen aurinkoinen aamuihminen ottaa vastaan haasteen

Olen ihminen, joka herää hyväntuulisena. Juu tiedän, ettei kaikki tätä nyt purematta niele, mutta se on totta. Tai oli totta, koska tämän elämäntapamuutoksen aikana tuokin asia on nyt sitten muuttunut.
Kun yöllä hyppää muutaman kerran puuteroimassa nenäänsä ja joka kerta koirat alkaa haukkumaan/murisemaan ja 2:30 tuntuu siltä että ei enää saa unenpäästä kiinni vaan levottoman jalat elää omaa elämäänsä ja lanneselkä huutaa hoosiannaa, on hippasen haastavaa herätä sitten joskus seiskalta kun vihdoin on nukahtanut kuudelta ja olla aurinkoinen.

Aamukasteen raikastama Fresia-ruusu, vähän niin kuin minä ennen aamuisin

Kumma kyllä en ole varsinaisesti väsynyt, äärettömän ärtynyt kylläkin. Koiratkin "lensivät" pihalle "Takaisin ei ole tulemista ennen kuin opitte toisen tavan kommunikoida kuin haukkuminen, stana!" saattelemana. Juu tiedän, ettei koirat ymmärrä suomenkieltä ja ehkä juuri siksi molemmat terrierit kiitivät jalkoja käyttämättä, villisti haukkuen portille. Ihan turhaan, tähän aikaa vuodesta tuolla ei liiku kuin kolme autoa vuorokaudessa ja niistäkin kaksi on Itellan auto.
Meillä oli alkuun ongelmia Itellan kanssa kun eivät uskaltaneet tuoda paketteja ovelle. Pelkäsivät koiria. No, ehkä kyltti "Varokaa koiria!" ei auttanut tilannetta. Paketit oli siis maksettu kotiin kannettaviksi. Muutaman puhelun jälkeen jakeluyksikön vastaavalle, ei muuten ollut aurinkoisen aamutuuleni aikana, tultiin hyvään yhteisymmärrykseen että jakaja soittaa minulle aina kun on tällainen paketti ja sopii miten se toimitetaan. Tämä tapahtui noin kuusi vuotta sitten ja olen erittäin tyytyväinen tähän järjetselyyn. Kummatkin paketit on näiden vuosien aikana toimitettu perille.


Terrierit saaneet vainun posteljuunista


Tänään on kuntosalipäivä. Päätettiin jo Tiinan kanssa että ollaan 1,5 tuntia tänään ja kotiin lähdetään vasta sitten kun syljetään keuhkonpalasia pihalle.  Tiinalla meneekin ihan hyvin, monta senttiä jo pienentynyt ja se mitä on jäljellä taitaa olla jo pelkkää lihasta. Itselläni selkäkivut on lisääntyneet ja vasemman jalan varpaat puutuu jo kävelystä, joten en tässä vaiheessa uskalla lisätä painoja, mutta pidennän sarjoja. Sama kait se on kunhan jotakin tekee, vaikka Kalen mielestä mä teen jotakin väärin ja silloin siitä ei ole mitään hyötyä. En voi käsittää että liikkuminen, tavalla tai toisella, ei olisi enemmän energiaakuluttavaa kuin sohvalla löhöäminen joten jatkan valitsemallani tiellä ainakin toistaiseksi.

Makeanhimo alkaa laantumaan. En ihan joka kerta enää purskahda itkuun kun telkkarista tulee joku suklaa tai pulla mainos. Ruoan kanssa pitää jotakin keksiä, en jaksa syödä koko ajan raejuustoa ja rahkaa. Rahkakin on ihan järkyttävän pahaa ja jotenkin tahmasta. Jää kiinni kitalakeen ja yrittää tukahduttaa minut. Ihan skitsojuttu on tuo spirulina, joka värjää kaiken vihreäksi. Tulee mieleen se mönjä jota se tyttö Manaajassa suolsi suustaan.
Tilanne on jo niin paha, että olen kehittänyt itselleni hajuhalluja. Eilen koko illan täällä tuoksui ihana pizza. Etsiskelin tuoksun lähdettä, mutta en löytänyt ja sitten keksin syyttää Kalea siitä, että oli tietenkin käynyt kylillä salaa pizzalla ja tuoksu tarttunut vaatteisiin. Epäilen tätä vieläkin, koska en saanut mitään kunnollista vastausta vaan silmien pyöritystä ja huokailuja. Niin siinä käy, kun ei ole valmistautunut kiinni jäämiseen, ei keksitä hetkessä vasta-argumentointeja!

No, Tiina pelasti tämän päivän motivaation ja lähetti yllytyshullulle haasteen. Istumishaaste; siinä ollaan istumisasennossa selkä seinää vasten 30 päivää alkaen 30 sekunnilla ja päättyen 300 sekuntiin.
Tietenkin minä lähden tuohon mukaan! Tulen voittamaan kaikki muut koska niiden tietämättä tulen istumaan 30 pvnä 301 sekuntia!  Tiedän jo taktiikkani; teen tämän aamulla klo 5:00 kun olen kaikkea muuta kuin aurinkoinen aamuihminen ja ihan ***** voimalla onnistun!

Haaste


Ai niin; kyllä minä sitten päästin koirat sisälle, vaikka eivät vielä puhu ihmistenkielellä. Martha harjoitteli niin kauniisti ulvomista etten raaskinut pitää uhauksestani kiinni. ;)

Martha pyytämässä sisään ;)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Asenneongelmaa ja rankkoja päätöksiä

Oikealla omat luumut, jotka lilluvat tummassa rommissa ja odottavat joulua.



Eilen oli taas kuntosalipäivä. Asenne koko elämäntaparemonttiin on nyt jossakin ihan eri levelillä kuin mitä pitäisi olla. Eilen viimein tuli tilaus Fitnesstukusta. Luvattiin suurilla kirjaimilla toimitusta 5-7 päivässä, minullepa se kestikin 11 päivää. Kun reklamoin asiasta minulle vastattiin hiukan närkästyneenä, että he sentään joutuvat lähettämään tuotteet Ruotsista asti. Ikään kuin minä olisin keksinyt heidän toimitusaikalupauksensa.
No, ei se mitään. Tuotteet siis tuli ja yritin psyykata itseni ihan kuntosali-intoilijaksi, olihan minulla nyt proteiini recoveryjauhetta, pinkki shakeri ja vihreäkahvikapseleita. Kaupan päälle sain pro-lehden jossa pullisteli kovasti tummia muskeleita.

Selasin hiukan lehteä ja asenne sen kun paheni, kun tajusin kuinka kaukana olen edes omasta -10 kilon tavoitteestani. Päätin päättää päiväni vihreillä kahvipavuilla....eivaiteskaa...vaan päätin ryhdistäytyä ja otin yhden vihreän kahvipapupillerin. Ja Pyhä Sylvi, vai pitäiskö sanoa Esteri; mikä riemukas yhdistelmä eilen aloittamani spirulinajauheen kera; yhtä nenän puuterointia siitä lähtien!
Päätin ajaa itse kuntosalille. Koko tuo "oma auto"-projekti on jotenkin ihan hirveän epäonnistunut. Jotta saisin sen edes katsastuksesta läpi joudun vielä korjauttamaan sen merkkivalon joka palaa, koska matkustajanpuoleinen turvatyyny ei toimi. Se maksaa muiden korjausten lisäksi (n. 200 ekee) vielä n. 300 ekee. Ja sitten se pirun radio joka ei toimi, sen korjaajan löytyminen on jo työ itsessään, koska nämä kaksi jotka nyt tähän asti on tuota korjailleet, eivät korjaa radioja. Pitäisi kuulemma löytyä joku koodi jostakin jolla sen saisi herätettyä henkiin, eivätkä he löydä sitä. Harkitsen jo vakavasti selvännäkijään kääntymistä, jos sieltä saisi sen koodin ja musaa raikumaan autossa.

Siis, päätin ajaa itse kuntosalille. Sitä sitten piti tietenkin jännittää koko  päivän. Kun lähdin liikkeelle oli vähän huono omatunto jo kun koko päivän olin autoa moittinut. Siellähän oli niin mukava ja kotoinen olo; valoisaa ja kivaa. Ajaessani ajattelin vielä että, jotakin täällä on nyt erilaista. Olisikohan se se uusittu jarruletku joka hohkaa kotoista lämpöä vai mikä? Perillä kuntosalilla huomasin että oveni oli auki ja sen taki sisävalo oli päällä.......
Kotimatkalla taas en meinannut nähdä mitään ja käytin ahkerasti tuulilasinpesua mikä ei yhtään auttanut tilannetta. Ajattelin että tuulilasi on tietenkin sitten seuraavaksi vaihdettava kun on varmaan niin kulunut, että siitä ei kunnolla näe läpi. Kotona huomasin, etten ollut laittanut rillejä päälle kuntosalin jälkeen.........

Salilla oli ihan kivaa ja pyörtymättä pystyin stepperilläkin olemaan jopa 8 minuuttia!!

Illalla istuin pienessä toimistohuoneessani, missä en koskaan ole yksin:

Långben in my office

Oli sydäntäsärkevää joutua kirjoittamaan irtisanomisilmoitukset työntekijöille. Ajattelin että mitä olisin voinut tehdä toisella tavalla ja tulin siihen lopputulokseen etten mitään. Kaikki olen tehnyt avoimesti ja rehellisesti ja jos ei tarjouskilpailuja sillä voita niin en haluakaan voittaa niitä. Vain muutos on pysyvää ja jos ei handlaa muutosta voi jättäytyä sammaloitumaan ja olla kehittymättä.

Nyt alkaa sitten se loppurupeaman organisoiminen; toimiston tyhjentäminen ja muiden sopimusten irtisanominen. Siitäköhän tämä päänsärky johtuu, vai tuosta vihreäkahvipapu/spirulina yhdistelmästä? No, onneksi järvi on kauneimillaan ja koirat ihania ja tieto siitä että kun tuo työ on tehty voin alkaa suunnittelemaan loppuelämääni helpottaa paljon.
Kuikatkin tuli uimaan lähelle rantaa:

Kuikka - Storlom (Gavia arctica) 7000-9000 parimäärä, silmälläpidettävä.


Syksy on täällä. Koirien ulkoilulenkin varrella oleva pikkujärvi on jo täydessä syksyn värityksessä. Onneksi pihalla vielä kukkii tuliunikko ja muutama muu kukka.








Tuliunikko (Eschscholzia californica) Australiassa on luokiteltu haitalliseksi tulokaslajiksi.









maanantai 15. syyskuuta 2014

Homoseksin suojaikä ja motivaation puute

Maanantai..... ei yleensä ole minulle mikään sellainen tyypillisen ikävä päivä, mutta nyt kyllä tämä viikko olisi voinut alkaa vaikka tiistailla.

Puolikiloa painoa tullut lisää vaikka viime viikolla olin lähes ilman "pahoja" hiilareita. Ihan turhaa kidutusta! Vyötäröstä on lähtenyt joko sentti tai seitsemän, vähän sen mukaan mihin mittaamiseen vertaa kun alkuunhan ilmeisesti olin reilusti vetänyt vatsaa sisään mitatessani....
Maanantain brunssi. Taustalla olevat Kalen tekemät omenamuussipurkit (Ihanan Annin varastamista omenista) ei valitettavasti kuulunut siihen.
Ei minkäänlaista motivaatiota tällä hetkellä koko elämänmuutokseen. Spiruliinakin maistuu ihan jollekin jota joku olisi jo kerran nauttinut....
No Tiinan kanssa päätettiin lisätä yksi tunti kuntosaliharjoittalua viikkoon ja katsoa auttaako se.  Molemmat ollaan niin stressaantuneita tästä elämäntapamuutoksesta, että sorruttiin hiukan hukuttamaan stressiämme viikonloppuna. Ihmisiähän mekin vaan ollaan, muistaakseni ;).



Asiasta kukkaruukkuun: US:n puheenvuorossa nuorehko kokoomuslainen anoo homoseksin suojaikää korotettavaksi. Hän perustelee sen sillä, että homoseksi 16 vuotiaana voi myöhemmässä elämässä tuntua traumaattiselta.
Hän on huolissaan siitä, että yhteiskunta kannustaa nuoria homoseksuaalisuuteen liian nuorina. Mitään esimerkkejä tästä kannustamisesta hän ei anna, joten voi vaan jäädä ihmettelemään onkohan hän nyt käsittänyt jotakin yhteiskunnan viestejä väärin. Viestithän usein ymmärretään niin kuin ne halutaan ymmärtää.....
Vihjailevasti hän kirjoittaa, että nuorethan saattavat kokeilla erilaisia tapoja harjoittaa seksiä ja jos kokeilevat homoseksiä ja myöhemmin huomaavatkin olevansa heteroja, niin traumahelvetti on valmis.
Miksi hän kokonaan jättää huomioimatta ne nuoret, jotka kokeilevat heteroseksiä ja myöhemmin huomaavatkin olevansa homoja, ja traumatisoituvat aikaisemmista kokeiluista? Eikö heillä kirjoittajan mielestä ole oikeutta tulla huomioiduksi?
Koko kirjoitus on taas niin ärsyttävä, että jos olisi joku muu viikonpäivä ohittaisin sen reagoimatta siihen. Millähän tavalla kirjoittaja esim. ajatteli että tätä homoseksin kokeilukieltoa valvottaisiin? Soittaisiko poliisi kaikki 16-18 vuotiaat läpi ja kysyisi päivittäin "Oletko tänään kokeillut homoseksiä?" Vai pitäisikö järjestää joku katolistyyppinen homoseksinripittäytymistuoli systeemi? Steissillä tai muilla vastaavilla paikoilla olisi sellaiset valokuvauskoppityyppidet kopit, johon pitää mennä myöntämään kokeilleensa homoseksiä.
Mikä olisi rangaistus liian varhaisesta homoseksikokeilusta? Raippoja? Joutuisi nukkumaan kädet peiton päällä kuukauden? Nuorisovankilaa, jossa saippuan tahallinen tiputtaminen olisi ehdottomasti kiellettyä?  Ja luuleeko kirjoittaja ihan oikeasti että tuollainen kielto millään tavalla muuttaisi nuorten kehityksen hitaammaksi tai toisenlaiseksi? Missä kulkee homoseksikokeilun raja? Onko esim. fantasiat myös kokeilua? Huh huh, kirjoittajalla taitaa olla mielipiteessään vielä joitakin pikkuisia yksityiskohtia hiomatta.
Tämä voisi työllistää hienosti kun tuotteistettaisiin homoseksikokeilunesto-ohjelmia, joita voisi tilata vaikka netistä. Ne sisältäisivät tietoa siitä kuinka se-ja-se vielä 60-kymppisenä ei voi sietää homoja koska 16,5 vuotiaana tahallaan laittoin kätensä kaverinsa intiimiin paikkaan kun jalkapallossa oma joukkue teki maalin!
No, suomessa on mielipidevapaus ja sananvapaus, josta olen todella kiitollinen mutta onko todella jokaiseen kirjoitukseen pakko pistää myös tieto puoluepoliittisesta kannastaan. Siinä kun koko puolue yleensä joutuu sijaiskärsijäksi lausujan idiotismista.

Lähde:http://janrossi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175914-homoseksin-aloittamisen-suojaikaraja-nostettava-18-vuoteen

lauantai 13. syyskuuta 2014

Retki Isolle Kirkolle

Meidän kylän ostostarjonta on jokseenkin rajoittunutta, joten Isolle Kirkolle St Mickelsbyyhyn piti matkata ostamaan erinäisiä välttämättömiä  tarvikkeita.
St Mickelsby
Itse kaupunki on viehättävä. Kaikki on kävelymatkan päässä ja tarjonta on juuri tarpeeksi laaja. Satama-aluetta jaksan ihmetellä. Miten tuollainen aarre ollaan jätettykin hyödyntämättä. Mikkelissä on siis rantaviivaa Saimaaseen eikä satamassa ole kuin pari ravintolalaivaa, muuten se on yhtä harmaata varastoaluetta.
Ruskea reikä
Muutama vuosi sitten keskelle suurta liikenneympyrää ilmestyi jotakin käsittämätöntä rautaromua. Sitä jaksettiin ihmetellä ja joku tiesi kertoa että kaupunki on ihan maksanut siitä rahaa ja että se on taidetta. Aika nopeasti taideteos ristittiin kaupunkilaisten keskuudessa Ruskeaksi reijäksi.

Mikkelin Eurokangas

Käytiin eläinlääkäriasemalla hakemassa Matildan sydänlääkkeet ja jotakin maitohappobakteereja Marthalle joka on mahakipuillut muutaman päivän. Seuraavana vuorossa oli sitten verhoilukangasta keittiöntuoleihin. Eurokankaassa saatiin taas erinomaista palvelua ja sain luvan kuvata heidän mahtavat kangasvalikoimansa blogiani varten. Taas kerran löydettiin just eikä melkein sopiva kangas. Viime kesänä teetin heillä isot lattiatyynyt terassia varten ja silloinkin palvelu oli ihan mahtavaa. Asiakkaana olen sitä tyyppiä, joka antaa palautetta silloin kun siihen on aihetta, sekä positiivista että negatiivista. Täällä omalla kylällä mm. tämä piirre minussa on valitettavasti rekisteröity varsinkin Itellassa ja kuulen jo ovelle syviä huokauksia kun asiakaspalvelijat näkevät minun lähestyvän......

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa keraamikonessun hankinta. Se löytyi Sokoksesta, ihan mun lempikauppoja. Varsinkin kemppariosasto on toinen kotini. Löysin sieltä ihan kivan Marimekon essun, jossa on vihreää vaikka sitä en yleensä ikinä osta. Ostin myös koelankoja uutta torkkupeittoa varten.

Oikealla uusi kangaspäällyste keittiöntuolilla (vas. vanha) ja nojan päällä uusi keraamikonessuni
Jotakin pahaa uutuutta Fazerilta


Carlsonen K-marketissa ohitin itkemättä karkkihyllyt ja jätin jopa Fazerin uutuussuklaan ostamatta vaikka se huusi nimeäni. Joku varmastikin ihan pahanmakuinen talvimaku.

Oli ihanaa tuhlata vähän rahaa ja nähdä ihmisiä. Joka kerta jotakin unohtuu, varmasti alitajunnan keino varmistaa seuraava reissu Isolle Kirkolle. Nyt unohtu spiruliinajauhe, mutta sitä saa myös omalta kylältä Tokmannilta.
Kaikkeen tottuu, jopa siihen että joutuu jättämään pois S:n lempikauppansa nimestä!


perjantai 12. syyskuuta 2014

Södra Savolaxin kultaa - tryffelit!

Seurasin mielenkiinnolla Facebookissa noussutta kohua kun heinolalainen mies oli löytänyt tryffeleitä. Hän ei suostu paljastamaan paikkaa missä tätä kultaa on kaivanut.
Minäpä olen rohkeampi ja kerron teille kaikille, että olen jo kolmena vuonna löytänyt tryffeleitä ihan omasta pihapiiristä Södra Savolaxissa!
En tietenkään tajunnut heti mistä oli kyse kun Martha-koira niitä tuolta rinteestä kaivoi esiin, yksi toisen perään. Martha oli niin tohkeissaan, että oli pakko ihan tutkia mitä sieltä löytyi ja haistelin ja kääntelin niitä palluroita käsissäni.

Tryffeleitä á la Södra Savolax avec metsäkurjenpolvennuppu

Rakas fasterini Madame Leila Lintula Tryffelikoira Hugon (heti oikealla puolella) ja Sissi Elisabethin kanssa.
Edesmenneen tätini, Leila Lintulan maaseutukodissa Dordognessa olin nähnyt tryffeleitä ja jotenkin osasin samaistaa nämä pallerot niihin. Tosin, omat olivat sileämpiä ja pienempiä. Leilalla oli Hugo-koira, joka oli koulutettu tryffelikoira vaan minunpa Martha oli ihan synnynnäinen itseoppinut mestarinna!



No, otin talteen muutaman, kuvasin ne ja laitoin Facebookiin biologikamujeni lajitettavaksi. Ja, kyllä hekin olivat samaa mieltä asiasta; tryffeleitähän ne oli. Kehottivat vielä maistamaan niitä, mikä tietenkin oli äärimmäisen vastenmielinen ajatuskin, kun kärsin todella herkästä sienisokeri-intoleranssista, mutta mitä en tekisi tieteen nimissä. Menin ulos terassille jonne olin ne jättänyt ja huomasin, että jokin suurempi valta oli vapauttanut minut maistamisvelvollisuudesta koska ne olivat hävinneet!

Ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin että orava oli ehtinyt nyysimään ne, koska olivat pöydällä niin ettei kukaan koirista olisi yltänyt niihin. Tuskin linnut sentään sieniä syövät?

Uudelleen elvytetty lehto
Siinä kohtaa missä kasvavat, olen elvyttänyt maaston aivan järjettömän kuusenistutuksen jäljiltä. Koko paikka oli istutettu täyteen kuusia, eikä sitä oltu hoidettu joten maapohja oli happamoittunut melkein täysin pilalle. Nyt siinä on jo suht rehottava lehto, missä kasvaa mm. tammea. Suurimmat istuttamamme tammet (terhoista) ovat jo reilusti pari metrisiä. Olen tuonnut sinne myös valkovuokkoja ym. lehtokasveja ja erityisen ylpeä olen vuorilehmuksesta joka on jo ehkä n. 5 metrinen. Ehkä se jopa kukkii ensi keväänä?



Tillyn hampaat
Alueella on 24/7 vartiointi, joten turha tulla tryffelivarkaisiin jos ei halua Tillyn hampaita persuksiinsa :D!

Ja alkuperäinen jutunjuuri on luettavissa täältä:
http://www.hs.fi/ruoka/a1410403561605?jako=b21d41f407897f3a780525bdca9b5261&ref=fb-share



Fobiantorjuntaa ja koiranimiä

On jo perjantai, Valman päivä, kolmas "kuntoutusviikko" siis jo paremmalla puolellaan. Valma on muuten nimi, jonka voisin harkita antavani koiralle. Siitä puuttuu esikuva. Kun ensimmäinen koirani tuli elämääni päätin että koirillani olisi nimi jonkun merkittävän naisen mukaan.
Ensimmäinen oli siis Victoria, tietenkin naapurimaan juuri syntyneet prinsessan mukaan. Sitten tuli Frida, joka oli Frida Kahlon mukaan. Seuraava olikin Selma, Lagerlöfskan mukaan ja toistaiseksi viimeiseksi karkkariksi jäänyt Pillan; Pernilla Widbergin mukaan.  Ensimmäinen seropini on tuo iki-ihana uskomattoman lojaali Matilda, Matilda Wreden mukaan, joka ensi kuussa täyttää kunnioitettavat 14 vuotta!

Kohta 14 v - Matilda <3

Terrierikauteni avasin Marthalla - Martha Stewartin mukaan. Kale tosin haluaa ajatella että nimi tuli hänen suuren idolinsa Paul McCartney koiran mukaan. Marthalla on oma asteroidikin, numero 205 ja sitten toistaiseksi pahnan pohjimmaisena Tilly joka sai nimensä Tilly Soldanin mukaan.
Valma ei ihan heti tuo mieleen ketään, mutta se on muunnos ruotsinkielisestä unikon nimityksestä, joka on mun lempikukka (vallmo) ja se voisi tietenkin riittää, mutta katkaisisi pahasti hyvin alkaneen tradition.

Vallmo (Papaver somniferum)– oopiumiunikko


Takaisin kuntoviikkoon; painosta on lähtemässä se suunniteltu kilo. Mennään jo 900 grammassa. Tämä johtuu ehkä siitä, että viikkohan on ollut melkein hiilihydraatiton, hedelmiä lukuunottamatta. Tylsää kuitenkin on ollut, kun en ole jaksanut panostaa aterioiden suunnitteluun niin on ollut pelkkää rahkaa ja raejuustoa höystettynä erilaisilla hedelmillä ja marjoilla. Paistettua siikaa oli yhtenä päivänä, mutta jäi raivostuttamaan kun joku tampio oli fileoinnut fileet niin, että oli jättänyt sinne kaikki ruodot. Hyvä etten siitä napannut itselleni syytä lopettaa koko kuntoutusta! ;) Lähellä oli! No, tällä kertaa helpotti että sain haukkua Kalen pystyyn :D, se oli erityisen virkistävää, koska loppupeleissä hän oli siitä kalasta vastuussa kun oli sen kaupasta ostanut.

Ei pihahdustakaan, pelkkä teksti "WAIT" ja vaikka odotin, niin ei mitään!
Keskiviikon kuntosali oli tosi jännä. Ehkä se sali ei niinkään, mutta se miten sinne menin. Yli 10 vuoden erittäin hyvin paapottu ajopelko sai nousta pintaan kun lähdin sinne skurraamaan pikku-Mersullani. Kyllä siinä sai taistella pelkoa vastaan ja meinasin kääntyä takaisin vielä kotiportillakin kun radio ei toiminut, mutta sain sitten otteen itsestäni ja lähdin ajamaan. Ihan täysin irrationaalinen pelko tämä on, ajan ihan hyvin (ainakin itseni mielestä) ja tuolla matkalla voi hyvällä säkällä tulla vastaan maksimissaan viisi autoa. Olen skarppina eri liikennetilanteissa ja reagoin hyvin nopeasti kaikkeen ympärilläni tapahtuvaan. Erityisesti keskisormeni saattaa joutua maitohapoille kun leikin liikennepoliisia.......


No, jalat pikkaisen tärisi valmiiksi jo kun astelin salille. Pistettiin sitten Tiinan kanssa hösseliksi siellä ja ensimmäistä kertaa oli seuraavana päivänä jalat arat. Oli ihanaa tunteä välillä terveellistä kipua sairaan kivun sijaan! Palkitsevaa oli myös huomata, ettei ihan heti meinaa pyörtyä kun rupee fillarilla polkemaan. Eteenpäin olen siis menossa, kohti energisempää elämää :)!

Fitnesstukku ilmoitti tilaukseni olevan matkalla, vaikka ei sitä vielä ole edes rekisteröity Itellalla, mutta kohta siis olen ihan pro näissä hommissa kun omasta takaa löytyy recoveryjauhetta minttusuklaan makuisena ja sheikkeri pinkin värisenä ja taas kasvaa motivaatio mennä salille!

torstai 11. syyskuuta 2014

Siivillä Lintulassa

Mennään tänään siivillä, kun eilinen kuntosalikeikka VIHDOIN sai reidet tänään niin kipeiksi ettei kunnolla pysty liikkumaan.
Tutustutaan siis pikkuisen tähän Lintulassa siivillä liikkuvaan väkeen eli ympärisöni lintuihin.

Ihan pihapiirissä on kesät talvet lintuja, johtuen siitä että pönttöjä on kymmenittäin pystytetty ja talvella on ruokintabaarit avoinna. Lajit poikkeavat täysin vuodenajasta riippuen. Järvellä, tuossa edessä, on kesällä vesilinnut, joista erityisesti laulujoutsenet (Cygnus cygnus) ja kuikka (Gavia arctica) ovat mielenkiintoni kohteina.
    
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)
Kuikka (Gavia arctica)



Telkkä (Bucephala clangula)
Paljon erilaisia sorsalintuja ilmestyy myös keväällä näyttämölle. Telkkäpariskunnan (Bucephala clangula) kanssa ollaan muutamina kesinä oltu mökkinaapureita kun ovat hyväksyneet pystyttämämme telkkäpöntön meidän rannassa. Joka kevät se ei kuitenkaan heille kelpaa.
On hauskaa seurata telkkä koiraan kosiojumppaa ja pitää peukkuja sille ettei katkaise niskaansa.


Hyvänen aika sentään, tässä aikakin on kulunut kuin siivillä ja pitää rientää, ettei myöhästy ripsimaakarilta!! Lisää Lintuloista toisella kerralla!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Puhutaanko vähän paskaa...? ;)



Alkutuottajat Matilda, Martha ja Tilly


Nyt on ollut liikaakin asiaa, nyt puhutaan paskaa! Ei sentään, vaan puhutaan paskasta. 
Minun ihana kummityttöni Linda esitteli aivan loistavan löytämänsä innovaation:

Koirankakka kasvattaa kukkia!


Ajatelkaa nyt, kun se iänikuinen keväinen puheenaihe muuttuisikin innokkaaksi odotukseksi siitä koska ensimmäiset auringonkukat kukkivat ja toivomukseksi että juuri meidän ympäristöön tulisi nyt paljon niitä koiria joiden kakasta tulee ihania sinisiä pellavankukkia!
Ihan kaupunkioloissa tämä ei toimi, joten siellä edelleen saisi omistaja noukkia jätökset ja hävittää ne. Tosin, voisi järjestää sellaisia keräilypisteitä ympäri kaupunkia johon juuri tätä kakkaa voisi kerätä ja sitten toimittaa se johonkin jälkikypsymään kukkasiksi.
Heti jo taajama-alueella, tunnettu eläinsuojelupiireissä äänekkäistä tädeistään, tämä olisi superhieno homma! 


Homma toimii siis niin, että koirakeskileipomo leipoo koiran ruoansulatusta edistäviä maukkaita keksejä, joihin laittaa kokonaisia auringonkukan, pellavan ja hampun (kuulen jo tänne asti kuinka taajamatädit nyt kiljuvat riemusta; "Nyt ne piiperöt jo tekevät koiristaankin narkomaaneja!") siemeniä. Nämä siemenet eivät hajoa koiran ruoansulatuselimistössä vaan tulevat kokonaisina ulos kakan mukana. Siinä läjässä sitten on siemenen hyvä itää ja parin kuukauden päästä paskan sijaan paikassa onkin kaunis kukkanen! TADAAA! Koira tykkää, omistaja tykkää, ympäristö tykkää ja taajamatädit tykkäävät. 

Innovaatio on ilmeisesti keksitty maassa jossa ei ole vuodenaikoja ja luminen vuodenaika ei ole otettu huomioon. Ideaa pitää siis jatkokehittää meille Suomeen sopivaksi, mutta ihan heti tuli mieleen että talviaikaan voisi kekseihin laittaa jotakin sellaisten kasvien siemeniä, jotka tarvitsevat kylmäkäsittelyn. Siinä ne sitten hangella saisivat tarvitsemansa kylmän ajan ja heti kun kevätaurinko olisi sulattanut hangen, alkaisi siemen itämään.

Pitäisiköhän kirjoittaa tuonne sloveniaan Hov Hov Bakeryyn ja pyytää näytteitä? Voisin sitten täällä testata niitä minun kolmella koiralla  Matildalla, Marthalla ja Tillyllä ja valokuvin näyttää miten homma toimii. 


Vaikka ulosteet (tai mitkään muutkaan eritteet) eivät ole mikään mun lempi puheenaihe olen nyt ihan ladattuna uusille innovaatioille. Mitä jos esim. talven aikana kertyneen paskahöögit kerättäisiin talteen ja tehtäisiin niistä lannoitebrikettejä, samaan tyyliin kuin tehdään kananpaskastakin? 
Pitäisikö itse perustaa sekä leipomo että lannoitetehdas, kun omasta takaa löytyy jo alkutuottajiakin? Ja mikä parempi syy minulla olisi hommata ne kaikki kaksikymmentä koiraa mitä aina olen halunnut?

Kyllä tämä asennetarkistus elämässä kannattaa! Nytkin tämä aamu on ollut pelkkää paskaa ja niin innostava ja innovoiva. 

Tässä linkki alkuperäiseen juttuun:
http://www.marmai.fi/uutiset/koirankakka%20kasvattaa%20kukkia/a2264839

tiistai 9. syyskuuta 2014

Lähtemisen sietämätön painavuus.....


Eilen olin taas salilla. Voi jenttanpåå kuinka vaikeaa se lähteminen sinne taas oli. Ihanalle Tiinalle kiitokset siitä, että on mun kaverina siellä ja hyvänä jarruna peruutuksille!
Lähtemiseen liittyy niin paljon säätöä kun pitää koirat pakata autoon ja terrierit laittaa eri aikaa sinne, ettei syö toisiaan ja sitten avustaa vanha Matilda vielä farkun takaosaan. Kuljettajankin tarvitsen kun olen kehittänyt itselleni autollaajamiskammon. Nykyään kyllä "onneksi" kivutkin estävät pidempien ajomatkojen suorittamista. Onneksi sen takia ettei koko ajan tarvitse olla paljastamassa fobioitaan ihmetteleville.
Koirat taas olen totuttanut olemaan aina mukana kaikkialla. Alkuun ajattelin sen olevan hyväkin asia, nyt olen huomannut että olisi monta kertaa paljon parempi kun voisi jättää ne edes hetkeksi keskenänsä.
Tämän elämänmuutosrempan yhteydessä ajattelin myös lähteä selättämään tuota ajofobiaani, kunhan joku ensin järjestää autoni katsastuksesta läpi.

No, lähdin siis kuitenkin matkaan ja heti minut palkittiin läheisellä pellolla oli vanha tuttu kurki (Grus grus) pariskunta ruokailemassa. Pysähdyimme ja tietenkin pariskunta säikähti ja lähti dallailemaan poispäin. Olivat noin 30 metrin päässä ja hetken siinä näppäillessäni rauhottuivat ja jatkoivat safkaamista. Viime vuonna niillä oli kaksi poikasta, tänä vuonna ei yhtään. Liekö kettu vienyt tai pesiminen epäonnistunut, en tiedä.

Parempaa pesimisonnea pariskunnalle ensi vuoteen!


Kuntosali oli taas kerran miellyttävä kokemus. Pikkuisen alkaa jo huomaamaan yleiskunnon paranemista eikä 20 minsan polkemisen jälkeen edes oksettanut tällä kertaa. Voimia pitää saada lisää ihan joka jäseneen, mutta sitähän ollaan juuri hakemassa. Eli lähtemisen vaikeudet kannatti tälläkin kertaa voittaa!

Hieman eri ruokavalio minulla kuin grus grusseilla; hiilariköyhä viikko lähti sitten eilen käyntiin. Iltapalaksi oli rahkaa vadelmilla ja mustikoilla ja tänään lounaaksi raejuustoa vadelmilla ja mustikoilla. Pitää ehkä panostaa vähän ruokavalion suunnitteluun ettei vallan tylsäksi mene. Hyvää oli joka tapauksessa ja kun päivällinen oli todella maukas tomaatti/mozzarella/tuore basilika munakas niin mikä sen parempaa.

Lähes hiilariton lounas

Toinen hieman ujompi grus grus