perjantai 31. lokakuuta 2014

Yksi era päättyy tänään.

Se on nyt sitten TYHJÄ! EMPTY! TOM!

Tyhjä, Metsähallitukselta ostamani julisteet jätin seinään, jotakin laadukasta jälkeä.


Ihan viime tippaan piti riittää vielä stressattavaa. Kunnalle olin ehdottanut, että pitäisivät vihdoin lupauksensa ja maksaisivat sisäverkotuksen, jonka teetin sinne kun muutin sisään. Ehdotin myös, että lunastaisivat suht uudet astianpesukoneen ja jenkkijääkaapin, kun kerta keittiökin on lukaalissa.

Henkilö, joka tästä valtavan raskaasta ja suuresta päätöksestä vastaa, pyysi minua lähettämään sähköpostitse hintatiedot, jonka tietenkin tein heti, näin sovittuamme. Kaapeloinnista pyysin sen mikä oli jo silloin kuusi vuotta sitten sovittu, että kunta maksaisi ja astianpesukoneesta viiskybää ja jääkaapista kolmekybää. Pyysin vastauksen per heti, koska piti sopia sitten jonkun kanssa niiden poisroudaamisesta, jos kunta ei niitä ota, jotta pystyisin pitämään kiinni deadlinesta luovuttaa tila tyhjänä.
Eipä viitsitty vastata, kunnan linja yrittäjiä kohtaa pysyi siis samana; viis veisataan!


Ulko-ovessa oleva teksti, joka yllytti jokaisen koputtamaan ja naapurikontturinpitäjän tekemään valituksia kuntaan koiranhaukunnasta.




Kirppistäti oli lupautunut ostamaan suurimman osan tavaroista muutamalla satosella. Sain keskiviikkona TEKSTIVIESTIN, että ei vaiteskaa, en ostakaa. Siinä sitten oli kaksi päivää aikaa järjestää jotakin muuta. Hän on takuulla tämän kylän reilukerhon kunniajäsen!

Tänne nyt kaikki shoppaamaan, laadukkaita hienoja tavaroita talo täynnä!
Loppujen lopuksi kaikki järjestyi sillä, että lahjoitin kaikki paikalliseen Työttömät ry:lle. Työttömiähän tässä kunnassa riittää, mikä ei varmasti mitenkään helpotu Kunnantalossa töissä olevien manjana-menttaliteetin takia.


Yhdellekään yrittäjälle en tätä kuntaa suosittele, edelleenkään, vaikka päättävä porukka alvariinsa vaihtuu. Ihan same shittiä tulee tilalle! Jos tännepäin joku on tulossa yrittelemään, menkää Pertunmaalle, Hirvensalmelle tai vaikka Heinolaan, eiku älkää menkökään Heinolaan, sinnehän täältä lempattiin juuri kunnanjohtaja......menkää vaikka St Mickelsbyyhyn! Siellä ainakin on ihania shoppeja, voi safkiksella käydä ostoksilla.

Parkkipaikkamme, jotka kylteistä huolimatta kelpasivat kaikille.
Ai miten kävi kaapeloinnin? No, senhän mä jouduin katkaisemaan pihdeillä, kun en saanut irti koko sitä kiskoa seinästä. Ei ole enää minkään arvoinen......



Ostin ihanan pullon Larochen La Touchére Chablista ja lähdin viemään konttuurin avaimia Kunnantalolle. Pullon sai kunnan ainoa työntekijä, joka on ollut edes pikkuisen ystävällinen ja auttavainen tämän kuuden vuoden aikana. Hän hämillään ehdotti muille sitä pulloa mutta kuuluvalla ja kantavalla äänelläni sanoin hänelle: "Sinulle se kuuluu, sinä olet ainoa joka on ollut meille edes vähän ystävällinen, kaikki muut ovat olleet ihan PERSEESTÄ!" Tähän hän vastasi, että "Kiva kuulla." Don't you simply love them?

Olisin voinut elää ilman tätä kokemusta, iisisti! En edes oppinut tästä mitään uutta. Tiesin jo ennen tätä kaiken johon sain vaan vahvistusta tällä reissulla. Annin äitiä lainaten: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Itse muutto, pakkaamisineen ja kantamisineen oli painajainen tällä selkä- ja jalkakipuilemisella. Siitä opin sen, että vaikka kuinka kitisen vaivojani somessa ja muilla yleisillä foorumeilla, apua ei tulla tarjoamaan. Ja hyvä niin, eipä ole mitään mistä olisi kenellekään jäänyt velkaa.

Nyt on aika epätodellinen olo. Ei toimitiloja, ei velkaa, ei  edes kiitollisuudenvelkaa, Tuntuu kuin ilmassa alkaisi olemaan happea. Kahdenkymmenenvuoden helvetti työnantajana on päättynyt. Minä olin ehkä surkein työnantaja ever, joka kulminoituikin yhteen oikeuscaseen ja lukuisaan oikeuscase-uhkailuun. Alkaa hiukan jo naurattamaan, mikä ihme sai minut lähtemään tuollaiseen edes mukaan......minä joka saan aikaiseksi kaaoksen jo pelkästään kaupan kassajonossa, jos edessäni olevalla henkilöllä on jäänyt hedelmät punnitsematta! Täysin järjetön ajatus edes ryhtyä työnantajaksi! Onneksi tulin järkiini..........ehkä hiukan myöhään.....mutta kuka tässä nyt kellokallena enää jaksaa olla!

Huoneeni ulkopuolelta, aina helposti lähestyttävä esimies/työnantaja.....




Se pitää vielä kertoa, että kaksi parasta asiakasta ikinä on vielä tallella. Heidän edustajille tulee olemaan maailman paras palvelu ja pätevin bookkari. Tulen vaalimaan heitä kuin kukkia kämmenelläni.


Happea ilmassa!
Aivan kummallinen kihelmöivä tunne alkaa valtaa tilaa harmistukselta, katkeruudelta, vihalta ja epäonnistumiselta. Mikähän tämä oikein on? Upea, kevyt, huumaava, rohkea............tämä taitaa olla    
V A P A U S,   F R E E D O M E,    F R I H E T !!!!!!!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Organisaattori hukassa


Hyvin organisoidut potagerin käytävät


Neljä päivää jouluun.....ei kun konttorin tyhjennyksen loppuun. Stressi on niin järisyttävä, että koko viikonloppu meni migreenikohtauksessa, joka jatkui vielä eilen. Tämä aamu tuntui ihmeelliseltä, kun heräsi ilman kipua.
Olen aina ollut hyvä organisoimaan, mutta nyt se taito tuntuu olevan tipotiessään. Mielessäni siirtelen mööpeleitä huoneesta toiseen, enkä saa mitään konkreettista aikaiseksi. Nyt kaipaan kipeästi Leenaa ja Mattia, jotka olivat korvaamattomana apuna kun konttori ja koti siirrettiin Stadista tänne Mäntyharjulle. Muistinkohan tarpeeksi kiittää heitä silloin? Toivottavasti.
Kesäkukat organisoitu kukintatavan mukaan


Ulkona on synkkää, sateista ja pimeää. Mieli seuraa sitä kiitettävästi ja kaikenlaiset möröt menneisyydestä ovat tulleet istumaan olkapäilleni. Ihan kuin ei kaikessa tässä hetkessä olisi riittävästi. Hauska tuo mieli; kehittää lisää sitä mitä kelaa. Pitäisi siis ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta piristymään. ;)

Vuokraan yhden pienen huoneen Kenkätehtaalta sellaisille tavaroille, joille kuvittelen olevan myöhemmin käyttöä tai jotka kuvittelen saavani myytyä jonnekin. Pyysin kummatkin paikalliset kirppareiden tädit käymään, katsomaan olisiko mitään mitä he haluaisivat ostaa myyntiin. Jotakin olikin, mutta hinta oli niin pieni, että tällä erää passaan. Jotakin on vielä mitä annan työttömät ry:lle myyntiin heidän kierrätyskeskukseen.

Pihan irtokivet organisoitu nätiksi muuriksi



Dieetti on pissinnyt ja kertaheitolla tuli menetetyt kilot takaisin. On se vaan jännää, että kun pitäisi laihtua kroppa pysähtyy tyystin eikä mitään tapahdu. Puhutaan säästöliekistä ym. mutta kun syö yhden suklaalevyn, kaikki lähtee käyntiin ja kilot nousee. No, tässä sitä nyt sitten taas istutaan; lähtöpisteessä. Migreenin takia en ole päässyt kuntosalille ja jouduin perumaan vesijumpan fysioterapeutin kanssa. Kaikki jumittaa siis oikein todella, paitsi se lihominen.

Oikeastaan minun pitäisi tälläkin hetkellä olla siellä konttuurilla tekemässä jotakin järkevää, mutta ajattelin kirjoittaa nopeasti kuulumisia tänne, jotta saisin hetkeksi ajatukset pois tuosta kaaoksesta. Eipä kauhean hyvin toiminut :D.

Siis; niskasta kiinni -> konttuurille ja tekemään jotakin asioille!
Puut organisoitu kasvamaan nätisti ylöspäin.


torstai 23. lokakuuta 2014

Elämänmuutoksen tuskallisen hidas eteneminen

Konttorintyhjennys viivästyy ja viivästyy ja viivästyy. Heti kun menen sinne pakkaamaan ja silppuamaan dokumentteja, tulee sahalaitaa ja päälle mojova migreeni.
Siellä on viisi pienempää huonetta ja yksi iso aula, kaikki täynnä mööpeleitä ja kamaa. Yhtään huonetta en ole saanut tyhjäksi vielä.......ja enää ensi viikko aikaa.


Martha 7 viikkoa

Nyt on aivan ihania rouvia ensimmäisen kerroksen matonkudontaryhmästä olleet shoppaamassa. Tekivät heräteostoksia ja veivät muutamat hyllyt ja tuolit sekä ruukkukukkia mennessään. Huomenna tulee paikallisen kirppiksen omistajatar katsomaan, ottaako jotakin myyntiin sinne. Itse otan sieltä pöydän ja yritän päästä eroon pikkukrääsästä sen avulla.

Kyllä minä niin odotan, että ensi viikon loppuun mennessä pääsisin tuosta eroon.

Martha jotakin 10 viikkoisena



Nyt on täällä syyslomaviikko, eikä meillä ole keramiikkaa tällä viikolla. Otin kotiin pienen klimpin savea, jos vaikka tulee vieroitusoireita. Toistaiseksi ei ole tullut, mutta päässä pyörii sellainen pöllönnäköinen tuikkusysteemi, jota voisin harjoitella vaikka viikonloppuna.

Kuntoutuksen puolella on loistavia uutisia; oltiin fysioterapeutin kanssa eilen kuntosalilla ja hän teki minulle turvallisen ja kuntouttavan kuntosaliohjelman. Käytiin erikseen läpi kaikki laittee, miten niissä kuuluu tehdä liikkeet ja millä painoilla ja miten mikäkin liike kuuluu tuntua missäkin kohtaa kroppaa. Minulla on nyt räätälöitynä 12 eri tsydeemiä tehtäväksi kahtena eri kertana viikossa.
Ensi viikolla mennään fysioterapeutin kanssa altaalle, missä hän näyttää vesijumppaliikkeet. Tarkoitus olisi sitten tuon kahden kuntosalikeikan lisäksi käydä vielä kerran viikossa joko vesijumpassa tai -juoksussa. Eiköhän selkä ja niska rupea kuntoutumaan!


Pakko vielä kehua mun fysioterapeuttia; monta olen käynyt läpi ja melkein kaikki ovat olleet huippuja, mutta tämä on ihan ehdotonta A-luokkaa!


Maisema, ensimmäinen kuura-aamu

Päivänkakkara kuurassa




Minähän aloitin koko tämän blogin kirjoittamisen elämänmuutoksesta. Ja, tässä olen edelleen alkumetreillä. Tuntuu, että tarvon samoja pitkospuita pitkin ympyrää, enkä etene mihinkään.

Sen tiedän varmuudella, että yrittäjyys on suuri riski ja, että jokaisen nuoren joka sitä harkitsee kannattaa ajatella tarkkaan onko se sen arvoista. Toki, siinä saa itse päättää työajoista, mutta kun se useimmiten tarkoittaa sitä, että saat päättää tekeväsi töitä 24/7 minimaalisella korvauksella myös sairaana ja lomalla. Ihan vapaudeksi en sitä kutsuisi. Ja, varsinkin jos alat työllistämään muita, sinulta viedään kaikki ihmisoikeudet saman tien pois. Muutut työnantajaksi, joka on paha, psykopaatti, riistäjä ja rikollinen. Mitkään yhteiskunnan tukiverkot eivät ole ottamassa vastaan kun yrittäjä kaatuu, sieltä on vaan noustava ja jatkettava tai lopetettava. Työntekijä on aina oikeassa, vaikka ei olisikaan. Ja kun on väärässä, harvoin joutuu siitä vastuuseen koska vedotaan siihen että työnantaja on yritys ja työntekijä yksityishenkilö. Sillä ei ole mitään väliä että se yritys on vain yksi henkilö. Se rinnasteltaan multikansaninvälisiin suuryrityksiin joka tapauksessa.
Yrittäjät ovat Suomessa ainoat henkilöt, jotka joutuvat maksamaan koko eläkkeensä itse. Funtsii sitä!

Ei pitäisi sano: ei koskaan, mutta nyt kyllä tuntuu todella epätodennäköiseltä, että enää ikinä rupeaisin työnantajaksi.

Vapauttani odotellessa!


Tilly 9 viikkoisena

Martha näyttää Tillylle kuka on konttuurin pomo!

Kuvilla ei ole mitään yhteyttä tekstiin.........jos joku ei huomannut ;)

Hyvää syyslomaviikon jatkoa kaikille!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Silvuplee - Lintula's smörgåsbordi on katettu!

Mange est sur la table, s'il vous plaît!
Talitiainen (Parus major)

Ajatukset harhailevat aiheesta toiseen ja keskittyminen on hakusessa. Mutsi on taas joutunut sairaalaan, juuri kotiudutuaan kolmen viikon visiitistä Laakson sairaalaan keuhkokuumeen takia, nyt on Meikussa sydänoireiden vuoksi. Tuntuu, ettei ihmistä kohdella kokonaisuutena sairaudenhoidossa, vaan yksi osa-alue kerrallaan, jolloin aina jää jotakin monisairaalta hoitamatta. Hoitoonpääsy on kuitenkin aika mutkatonta, eli pitää olla kiitollinen, että se hoituu, varallisuudesta huolimatta.

Sekavan tilanteen takia kerronkin yhdestä lempiaiheistani:

Lintulan linnuista!

Talviruokintakausi on avattu! A la Carte:lla on tällä hetkellä vain maapähkinää ja talipalloa. Myöhemmin sitten lisätään sorttimangia vielä kauralla, hirssillä, hedelmillä ja erilaisilla rasvoilla. Ajattelin vielä kerran kokeilla kuorittuja auringonkukansiemeniä, mutta jos edelleen joudun niitä haravoimaan maasta kompostiin, jätän ne suosiolla pois. Jostakin syystä ne eivät maistu, vaan ne viskataan ruokintatelineistä maahan ja kaivetaan muut esiin sieltä.

Ihan ensimmäisinä ilmestyi närhet. Meillä on monena vuotena jo ollut sellainen rähinäjengi närhiä, 7-9 yksilöä, jotka nahistellen syövät aika valtavia määriä pähkinöitä.

Närhi (Garrulus glandarius)


Seuraavaksi tuli oravat. Jostakin syystä heitä on nyt vain yksi täysikasvuinen ja yksi poikanen. Pitääkin vähän haastatella tuota Tilly - koiraa asiasta kun muistan.........................
Yleensä meillä on oravia eri ikäisiä 5-7 yksilöä, enemmän kun jostakin ilmestyy lauma poikasia.

Orava (Sciurus vulgaris)


Ja sitten ilmestyi sekatiaisparvi metsästä. Kesät ne viettävät metsässä, mitä nyt pistäytyvät täällä pihapiirissä pesimässä pönttöihin ja sitten taas häviävät.
Olen erityisen ylpeä meidän heterogeenisesta tiaisparvesta. Löytyy tali-(Parus major), hömö-(Parus montanus), sini-(Parus caeruleus, syn. Cyanistes caeruleus), kuusi-(Parus ater, syn Periparus ater), töyhtö- (Parus cristatus, syn. Lophophanes cristatus)ja toissatalvena kaksi valkopäätiaista (Parus cyanus, synonyymi Cyanistes cyanus).

Hömötiainen (Parus montanus)

Sinitiainen (Parus caeruleus, syn. Cyanistes caeruleus)

Töyhtötiainen (Parus cristatus, syn. Lophophanes cristatus)

Kuusitiainen (Parus ater, syn Periparus ater), Suomen pienin tiainen


Pyrstötiaistakin  (Aegithalos caudatus) esiintyy, mutta nimestään huolimatta se ei ole tiainen vaan kuuluu varpuslintuihin.

Käpytikka (Dendrocopos major)

Harmaapäätikka (Picus canus)
Käpytikat vierailevat ahkerasti myös, varsinkin sitten kun puunrungoilla on sianihraa, mutta kyllä niille kelpaa maapähkinätkin.



Harmaapäätikka on myös asettunut taloksi, ja viime talvena oli peräti kaksi samaan aikaan ruokailemassa. Odottelenkin nyt, olisiko niitä useampi tänä vuonna.



Puukiipijä (Certhia familiaris)


Puukiipijä on myös vakkariporukkaa. Koskaan en ole nähnyt kerralla enempää kuin yhden. Pystytettiin sille pönttökin pihakuuseen, mutta ei ole vissiin löytänyt partneria. Puukiipijän pöntön aukko on sivussa.



Kevättalven asiakkaina on valtavat parvet keltasirkkuja ja urpiaisia, sekä lopputalvesta myös vihervarpuset ja -peipot.



Kerran viikossa käydään täydentämässä varastoja. Yhtään en osaa sanoa kuinka paljon sitä kuluu, mutta nyt ajattelin laittaa ihan ylös tiedon niin valuutassa kuin kiloissakin. Talipallot ostetaan pikkuämpäreissä ja tässä vaiheessa on jo yksi ämpäri tuhottu.
Uusi hieno ruokatynnyri

Linnut ovat suuri ilo elämässäni. Vaikka olen olemukseltani enemmän liikkuvainen, voin istua tuntikaupalla keittiön ikkunassa seuraamassa niiden touhuja ruokintapaikalla. Juuri se ikkuna on meidän huushollissa aina moitteettomassa kunnossa ja todella puhdas, koska otan mielelläni sen läpi valokuvia. Muut jätetään pesemättä, ihan vaan jotta linnut ei lentäisi niihin.......as if.....

Kesät kuluu järven vesilintuja tiirailessa ja talvet ruokintapaikan asiakkaita kyyläilessä.
Teille kaikille, varsinkin Lyytskälle, tiedoksi: viimeinenkin kuikanpoikanen on lähtenyt ja järvi on nyt odottamassa jääpeitettään.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Matilda



Matilda <3


Matilda syntyi hiukan epäedullisissa olosuhteissa 14.10.2000. Matildan äiti oli kytkettynä paritalon toisella pihalla, kun sen isä sattui vapaana kulkemaan siitä ohi ja tuikkasi vanhan äidin tiineeksi. Tästä seurasi kaksi pientä narttupentua, jotka emon emäntä kuskasi heti syntymän jälkeen isän omistajille ja käski niiden kantaa vastuu uroksensa toiminnasta.

Onneksi Matildan isän omistaja oli samassa työpaikassa kuin minä ja roudasi näitä kahta pentua rottinkikorissa töihin mukaan. Ilmoitus siitä, että ne tullaan lopettamaan, jos ei kukaan niitä huoli johti tietenkin siihen, että minä sitten "uhrauduin" ottamaan "sen pienemmän". Päätöstä helpotti "tieto" siitä, ettei ne "kasva kovin paljoa isommaksi kuin teidän mäykyt".

Matsku muutti siis meille, ja ensimmäisenä työnä oli sopeutuminen kolmen karkeakarvaisen mäyräkoiran laumaan. Vanhin mäykyistä, Frida, oli sairastunut mäyräkoirahalvaukseen ja vaati erityistä huomiota. Ei ihan lähelle kannattanut mennä, tai tuli hammasta. Matskulta puuttui miltei kaikki sosiaaliset taidot, eihän sillä ollut ollut emoa niitä opettamassa, mutta aika hyvin se sulautui joukkoon.


Hiukan ihmeteltiin kyllä alkuun, että annammeko liikaa ruokaa Matskulle kun se kasvoi ja venyi ja paukkui jo aika varhaisessa vaiheessa reilusti mäyräkoiria suuremmaksi......



Aika nopeasti huomattiin kuitenkin, että kaikki oravaa suuremmat oliot pelotti Matildaa ihan hirveästi. Kyse oli siis jo liikkumista haittaavasta kauhusta ja eläminen kaupunkiolosuhteissa oli rankkaa niin Matskulle kuin meillekin.
Otettiin osaa "Kiva koirakansalainen"- kurssiin, josta varmasti säälistä annettiin myös Matildalle todistus. Kurssi meni kokonaisuudessaan toisia osanottajia haukkuen, kovaa ja kuuluvasti, tauotta koko kurssin keston ajan. Kurssia oli vetämässä meidän koiraterapeuttikoulutuksen kurssikaveri ja kun tapasimme hänet muutama vuosi myöhemmin Tapiolan Stockalla hän kertoi silloin ajatelleensa, ettei me tuossa projektissa onnistuta, sen verran vaativa tapaus oli tämä meidän Maatuskamme.

Frida kuoli ja kahden muun mäykyn; Selman ja Pillanin opastuksessa saatiin aika hienosti Matilda totutettua elämään ilman mitään ihan järkyttäviä kauhun tunteita.

Matilda ja Pillan olivat parhaimpia kavereita ja leikkivät yhdessä. Mäyrät olivat lauman johtajia ja selättivät ison Matskun aina näin halutessaan. Matsku oli pahnan pohjimmaisena ja ilmeisen tyytyväisenä siellä, ilman vastuuta mistään. Rohkeus ei olisi riittänytkään mihinkään pomotteluun.

Aika jätti sitten myös Selmasta ja Pillanista ja olimme jo muuttaneet maalle. Matilda rakastaa asua maalla ja joka aamu kun se pääsee ulos, se menee varmuuden vuoksi istuttamaan itseensä varvikon hajut. Kierii ja pyörii mustikka- ja puolukkavarvuissa vieläkin pitkän tovin. Talvella tietenkin on tyydyttävä lumipesuun.




Vaikka piti olla ottamatta mitään uusia laumanjäseniä enää ja huolehtia kunnialla Maatuskaisen eläkepäivistä, jostakin ilmestyi kaksi valkoista terrieriä. Ensin tuli Martha joka on Jack Russellin terrieri ja puolen vuoden päästä täällä asui Tilly, Parsson Jack Russellin terrieri.
Alkuun Matilda pelkäsi pikkuista valkoista hamsterin kokoista Marthaa, mutta tottui hienosti ja jopa leikki sen kanssa. Tillyn tultua Matsku sai taas uuden Pillanin veroisen leikkikaverin ja jo harmaantunut leuka muuttui muutamassa kuukaudessa taas mustaksi. Matildalla oli alkuun ihan kiva asemakin laumassa eikä terrierit noin vaan sitä selättäneet, mutta kohtutulehduksen jälkeisen kohdunpoiston jälkeen, Matsku löysi jälleen itsensä pahnan pohjalta. Ilmeisen tyytyväisenä taas, eipä tarvinnut osallistua terriereiden joskus verisiin valtataisteluihin.

Eilen Matildan 14 vuotis-syntymäpäivänä, oli kivaa muistella menneitä ja tuntea suurta ihailua tuota upeaa koiraa kohtaan. Alku oli niin huono, epäonnistumiseen kallellaan koko elämä. Vaan tässä on Selviytyjä isolla S:llä. Matilda on luovinut itsensä viiden eri laumanjäsenen välissä uskomattomalla taidolla onnelliseen eläkeikään. 14 vuotta isolla koiralla on jo sinänsä suuri saavutus, mutta Matildan lähtökohdilla se on ihme.

Vaikka takajaloista on lihakset surkastuneet ja tasapaino heiluu ja horjuu, Matilda on sitkeästi mukana joka päivä meidän kilsan metsälenkillä joka tehdään vähintään kaksi kertaa päivässä. Me muut yritämme olla ihmeesti kiinnittämättä huomiota siihen, että Matsku on löytänyt muutaman oikopolun ja vaikka juuri äsken oli jo jäänyt pitkälti taaksemme, löytyykin yht äkkiä edestämme, olemme ihan kuin emme oluisi huomanneet mitään. Palloleikit Tillyn kanssa pihalla maistuu edelleen, vaikka nyt ei ihan jokaisen pallon perään viitsi lähteä, semminkin kun Tilly on niin tyhmä, ettei se irrota palloa saatuaan otteen sitä. Tillyllä on myös ärsyttävä tapa roikkua Matildan kaulassa ja kävellä vain takajaloillaan, pitkällä pinnallaan Matsku sietää tuota jonkun matkaa, mutta sitten ärähtää ja yrittää saada terrierin paikoilleen kuitenkaan siinä onnistumatta. Silloin tulee mamma huutamaan terrierille ja Matilda joka kerta tulee luokse kiittämään.
 
Matilda on opettanut eteenpäin kaikki huonot tavat, jotka itse oppi mäyräkoirilta. Ei siis mitään mahdollisuutta, että tältä pihalta saataisiin jatkossakaan itse mansikkasatoa tai herneitä. Matildan opissa terrierit osaavat jo syödä mansikat puoliraakoina ja vetää herneenversot ylös maasta juurineen ja syödä ne kokonaan. Myös lumpeenlehdet osataan repiä ylös juurineen järvestä ja syödä ne. Talvella osataan säikyttää oravat tiehensä ruokintapaikalta niin, että roiskivat ympäriinsä maapähkinöitä, jotka tietenkin nekin syödään.
Tilly saa huutia!


Elämässä on ollut monta vaikeaa hetkeä, surullista tapahtumaa ja epätoivoista päivää. Yhtään liioittelematta voin väittää, etten ehkä juuri tässä kohtaa olisi tällä hetkellä ilman Matildaa. Uskon vakaasti siihen, että tuo koira tuli elämääni koska tarvitsin juuri tuota koiraa. Meillä ei ole enää pitkää aikaa olla yhdessä, mutta yritän tehdä niistä jäljellä olevista hetkistä Matildalle mieluisia. Eilen mm. annettiin maksalaatikkoa ja nakkeja sekä jälkiruoaksi pensasmustikoita ja vaniljiakastiketta, siitäkin huolimatta että sisämiinoitusvaara oli ilmeinen. Ja kannatti, hyvin ehti Matsku ulos tarpeilleen.

Vaikka Matilda ei ole koskaan käyttäytynyt huonosti, on se saanut usein sapiskaa siitä kun muut koirat ovat tehneet jotakin ja Matsku tullut siihen sähläämään, usein yrittänyt hyvitellä muiden puolesta. "Mene nyt sinä ainakin siitä h......ttiin" olen joskus saattanut tälle kullanmurulle ärjyä. Joka kerta Matildan katse on heti nostattanut suuren katumuksen tunteen. Sitä surullista katsetta ei kukaan voi tunteettomana katsella.
"Miksi sä hirviö mulle huudat?"





Kaikki meidän vieraat ovat saaneet samanlaisen vartijointipalvelun Matildalta; he eivät ole hetkeksikään joutuneet olemaan yksin, paimenkoirarotu Matskussa on varmistanut että heillä on ollut paimentaja joka paikassa, yötä päivää. Vierailijoiden lähdettyä kotiin, Matsku on muutaman päivän ollut allapäin ja sitten taas jatkanut perusiloista elämäänsä.

 
Matilda on koira joka ei jätä ketään kylmäksi, rakastettava iso musta köntys joka vaikeuksien kautta sai sittenkin itselleen ihan mukavat oltavat. Ja kyllä Matildan kasvattaja oli ihan oikeassa; Matsku luulee vieläkin olevansa mäyräkoiran kokoinen ja ihmettelee kovasti ettei mahdu kokonaan syliin.

Hyvää Syntymäpäivää rakas Matilda <3


Matilda 14.10.2014 - 14 vuotias selviytyjä



Kapulakieltä på båda inhemska

Työeläkeyhtiö Elolta tuli eilen vastaus valitukseeni koskien koko työkyvyttömyyseläkettä. He eivät pystyneet oikaisemaan päätöstään vaatimallani tavalla, joten laittoivat sen eteenpäin Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan. Käsittelu siellä on noin viisi kuukautta.
Sitä odotellessa, tulee minun ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Entisenä työnantajana haluaisin innolla tutustua uuteen työnantajaani, joka on valmis palkkaamaan minut 54 vuotiaana osa-aikaiseksi, luultavasti koko ajan sairauslomalla olevaksi työntekijäkseen. Pakko tässä nyt myöntää, etten itse kyseistä kremppaklimppiä palkkaisi kuuna päivänä!
Kävin jo katsastamassa elämänmuutokseni mukana tuomia mahdollisuuksia. Löytyi peräti kolme vapaana olevaa työpaikkaa. Ravintolaan varavastaavaksi, Oppimiskonsultti/Kotimyyjä, eli pitäisi myydä kotoota jotakin lasten leluja (näen jo itseni tenavien piirittämänä, leikkiä lyömässä.......) ja vielä yksityiseen kotiin kotiapulaiseksi /lastenhoitajaksi. Kaikki juuri räätälöityjä minulle niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä.

Toistaiseksi vielä voi nauttia naan-leipää ja vettä


Onneksi minulla on varasuunnitelmia, muuten olisin tässä tilanteessa aika liemessä. Olen pyrkinyt pistämään sivuun vanhuuspäiviä varten aina jotakin pientä ja nyt on sitten aika käyttää ne. Tiedä sitten millä elän jos vanhaksi elän. Jos nyt jotenkin tässä kituuttelen kahdeksan vuotta, niin tippuu tuo työeläke sen jälkeen tilille. Tosin, krempoillani voi olla, että se jää valtion kassaan johonkin tärkeämpään tarkoitukseen


Olen, moneen muuhun verrattuna, suht hyvässä kunnossa. Siitä huolimatta jo tämä pienikin aika jonka olen joutunut nyt asioimaan eri instanssien kanssa, tuntuu järjettömän hankalalta. Tekisi vain mieli antaa periksi ja jättää asiat hoitamatta. Ihmettelen mistä todella sairaat ja huonokuntoiset ottavat voimansa leikkiä tuota byrokratiapeliä. Täyttääkseni niiden laatimia kaavakkeita joudun jättämään kipulääkityksen pois, jotta pystyisin ymmärtämään ja keskittymään aivan uskomattoman ihmeelliseen kapulakieleen, siltikään ymmärtämättä kaikkea oikein. Vaikka äidinkieleni on ruotsi, olen joutunut vaihtamaan asiointikieltä, koska jostakin muinaishistoriasta kaivetut ruotsinkieliset sanat eivät aiheuta minkäänlaista resonanssia minussa. Suomenkielellä sentään voin googlata tarkoituksia, monet ruotsinkieliset sanat kun eivät löydä merkitystä edes sillä.


Yöpöytä

Iloisempiin asioihin; olin eilen kolmannen kerran fysioterapiassa. Iki-ihana fysioterapeutti näytti minulle lisää kotona tehtäviä liikkeitä ja tulee ensi viikolla kuntosalille näyttämään laitteiden oikeaa käyttöä sekä tekemään minulle sinne ohjelman. Sitä seuraavalla viikolla tämä selkäsairaiden oma Äiti Teresa vie minut vanhainkodin uima-altaalle ja näyttää siellä vesijumppaliikkeitä.

Konttorin tyhjennys jatkuu. Onneksi olen saannut jo melkein kaikki tietokoneet myytyä. Vanhemmat lahjoitin Työttömät ry:lle ja uudemmat olen myynnyt. Tänään laitoin muutaman tuolin ja VoIP puhelimen myyntiin Huutonettiin toivotaan, että menevät sieltä. Pikkukrääsä ja paperit alkavat olemaan jo joko poisheitettyjä tai silputtuja, mutta kyllä tuo on stressaavaa. Melkein joka päivä on migreenikohtaus päällä ja olen ihan varma, että johtuu tuosta stressistä. Toivottavasti saan sen tyhjennettyä tämän kuun aikana ennen kuin pää hajoaa.

VoIP puhelimia myynnissä 6 kpl halvalla Huutonetissä




Jännityksellä odotan mitä tämä kaikki sitten tuo tullessaan. Uskon vakaasti siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Olen katsellut myytäviä metsämaita Kainuusta ja Lapista. Valtavia aloja, eikä maksa juuri mitään. Jostakin kun saisi rahoituksen alkaisin ostamaan niitä ja julistaisin ne heti metsästysvapaiksi vyöhykkeiksi.  Sinne jonnekin olisi myös hienoa perustaa villieläinten hoitola, eri ihmisten aiheuttamista syistä vahingoittuneille eläimille. Päätarkoituksena olisi kuntouttaa ne luontoon palautettaviksi, mutta myös lopun ajan saattokoti niille joitka eivät enää pärjää. Pientä velanmaksua takaisin päin, kaikesta siitä paskasta mitä ihminen on luonnoneläimille aiheuttanut.

Villieläimiä

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kumari - suosittelen!

Kumari, or Kumari Devi, is the tradition of worshiping young pre-pubescent girls as manifestations of the divine female energy or devi in Hindu religious traditions.
St Mickelsbyyssä on kaksi nepalilaista ravintolaa ja toissa perjantaina käytiin testaamassa toinen, joten päätettiin tämän viikon perjantaina koekäyttää myös toinen. Kumari. Sopi mielestäni hyvin samana päivänä kuin nuorin nainen historiassa, 17 vuotias Malala Yousafzaille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.
Kumari tulee Sanskritista ja tarkoittaa neitsyettä, nuorta naimatonta tyttöä Nepalissa ja oli jumalatar Durgan nimi lapsena. Kumari manifestoi jumalallista feminiinista voimaa.
Koska söimme aikaisen illallisen jo klo 15:00 maissa, jätimme alkuruoan pois ja päädyimme tilaamaan kahta eri pääruokaa per henkilö. Tosi hieno mahdollisuus joka annetaan jo ruokalistassa, joten itse ei tarvitse säheltää tilauksen kanssa ja riskeerata väärinkäsityksia, kuten edellisessä paikassa.
Täällä tarjoilu oli ensiluokkaista ja meidän ihana isäntä puhui hyvin suomea. Viinikin oli tällä kertaa kuivaa ja vielä luomua.
Kale tilasi Chicken Butteria, kaikkien suureksi yllätykseksi.....ja toisena lajina juustoa pinaattikastikkeessa. Minä päätin riskeerata ja kerrankin maistaa nepalilaista kalaa. Toisena lajina tilasin kuningasrapuja pähkinäkastikkeessa.
Kaikki oli erittäin maukasta ja erityisesti pidin katkarapujen kastikkeesta. Katkaravut itse olivat ehkä hiukan liian well done, mutta ei häiritsevästi.

Oikealta; katkarapu, kala, chicken butter ja juusto pinaattikastikkeessa.

Naan-leipä oli taivaallista ja sitä tilattiin taas kerran lisää.
Palvelu ja ambiance oli miellyttävää ja jopa kodikasta ja kaiken kruunasi hurmaava isäntämme.
Suosittelen ja varmasti menen itsekin uudestaan.

http://www.kumari.fi/







perjantai 10. lokakuuta 2014

Vuoden 2014 Nobelin rauhanpalkinto oikeille henkilöille

Hiukan huolestuneena odottelin tänään klo 12:00 julistettavaa uutista kun nominoituina olivat mm. Vladimir Putin ja paavi........

Suureksi ilokseni valinta osui juuri oikeaan:

"Nobelin rauhanpalkinto Kailash Satyarthille ja Malala Yousafzaille

Viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon sai kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW.

Malala Yousafzai
Malala Yousafzai. Kuva: Reuters
Nobelin tämänvuotisen rauhanpalkinnon saavat Kailash Satyarthi ja Malala Yousafzai. Nobel-komitea. Satyarthi on intialainen lasten oikeuksien puolustaja. Talibanin-liikkeen haavoittama pakistanilainen Yousafzai on puolestaan puolustanut julkisuudessa tyttöjen oikeutta koulutukseen.
Norjan Nobel-komitea ilmoitti Nobelin rauhanpalkinnon saajan hieman kello 12 jälkeen Suomen aikaa.
Tunnustus luovutetaan voittajalle Oslon kaupungintalossa 10. joulukuuta."

Klippi on YLE:n uutisista napsittu. Palkinnon jakoivat siis hindulainen ja muslimi! Upeaa sekin, kuten se, että vihdoin palkitaan tärkeä työ tyttöjen koulutuksen eteen. On äärimmäisen tärkeää saada kehityismaissa naiset mukaan päättämään asioista ja koulutus on sen alku.

Väliviikkoja...välilevyjä.........makeaa viiniä ja Chicken Butteria

Elämänmuutosta, no sitä tässä on totisesti meneillään. Mennyt viikko on ollut niin vaihteleva, että varautukaa hyvinkin aiheesta toiseen pomppivaan kirjoitukseen. Kuvatkaan eivät välttämättä tule liittymään millään tavalla kirjoitukseen, jokainen tulkitkoot niitä vapaasti soveltaen.

Pyhättöni; Kauppakeskus Stella St Mickelsbyyssä


Kaikenlaista kremmppaa on sisältynyt tähän viikkoon, migreenistä välilevynluiskahdukseen ja kaikki siltä väliltä, mutta mottoni on "Kärsitty kremppa on kärsitty kremppa!" joten en niistä enää jauha.

Aloitin kuitenkin kivun pakoittamana fysioterapian. Oli pakko kun ei pystynyt kuntosalille menemään. Kaksi kertaa olen jo ehtinyt fysiossa käymään ja saanut sieltä hyviä neuvoja ja kotiin jumppaohjeita, joten nyt näyttää jo kuntosalikin mahdolliselta ensi viikosta eteenpäin. Kinusin mukaanpääsyä vesijumpparyhmään, toivottavasti natsaa. Se jos mikä on minulle sopiva liikuntamuoto ja viime talven sain pidettyä itseni liikkuvana kun kerran viikossa vesijumppasin.

Tiina on siis yksin päivystänyt kuntosalilla nyt melkein jo kaksi viikkoa. Hänellä alkaa maanantaina Bikini-Challenge ohjelma. On kyllä ihailtavan sitkeää sorttia koko likka!



"Kärsitty kremppa on kärsitty kremppa!"


Tänään on merkittävä päivä; vakuutusyhtiö käsittelee tänään eläkehakemukseni. Ensi viikolla sitten tiedetään mihin suuntaan elämänmuutokseni lähtee menemään. Olen ilmeisen onnekas ollut tässä asiassa, kun kaikki tapahtuu niin nopeasti. Kesäkuun puolessa välissä lääkäri oli kirjoittanut Kelaan B-lausunnon, elokuussa tuli päätös osatyökyvyttömyyseläkkeestä ja nyt jo päätetään koko työkyvyttömyyseläkkeestä. Vaikeaa ymmärtää miksi kaikki eivät saa samanlaista käsittelyä. Jos se on vakuutusyhtiöstä kiinni, niin ottakoot muut sitten esimerkkiä Elolta, koska ilmeistä on, että asia pystytään organisoimaan niin että se toimii.

Vietettiin sitten työntekijöiden läksiäiset viime perjantaina. Oltiin nepalilaisessa Everest-ravintolassa syömässä. Minun tuurilla paikan ainoa tarjoilija oli ensimmäistä päivää töissä ja puhui huonoa suomea.
Pyysin saada tilata niin, että tuovat tilaamani ruoat neljälle henkilölle. Tarkistin vielä, että se sopii ja lähdin sitten tilamaan alkuruoaksi meille friteerattua juustoa ja friteerattuja vihanneksia. Pöytään tuotiin tietenkin vain kaksi annosta kahdelle henkilölle. Ei se mitään; me jaettiin ne.
Viiniksi tilasin kuivaa Chardonne:ta. Pöytään tuotiin makeaa, aika kauheaa Chardonne:ta. Ei se mitään; me juotiin se.
Pääruoka kompensoi sitten alkuruoan ja viinin aiheuttaman pettymyksen, varsinkin Chicken Butter oli taivaallista.
Seura oli parasta ja sovittiin, että pidetään yhteyttä.

Vasemmalla Mikkelin keskussairaalan keltainen rakennus

Ihanat naiset Nepalissa Everestin huipulla


Keskiviikkona alkoi konttorintyhjennys sillä, että luovutettiin yhdeksän tietokonetta näppiksineen, näyttöineen päivineen Mäntyharjun työttömät ry:lle. Kunnalta ei meinannut löytyä avainta hissiin, niin joutuivat suurimman lastin kantamaan hartijavoimin rappusia pitkin neljännestä kerroksesta alas.
Pöytää, tuolia.......

Sohvaa, mattoa......
Onneksi painavimmat kuvaputkinäytöt saatiin sitten vihdoin löytyneen avaimen myötä hissillä alas.
Tuntui huojentavalta saada konttorin tyhjennys käyntiin. Sovittiin sitten vielä Työttömät ry:n kanssa, että saisin palkata heidät avuksi muuttohommiin ja kuljetuksen heidän kauttaan myös jätelajitteluasemalle. Kaikki mikä ei mene kaupaksi, menee sitten heidän kirpparille myyntiin ja tuotto menee heidän yhdistyksen käyttöön.



Ainoa missä Mäntyharjun kunta tuli vastaan oli vuokrasopimuksen jousto; kolmen kuukauden irtisanomisajan sijaan suostuivat yhteen kuukauteen. Vaikka alunperin lupautuivat maksamaan sisäkaapeloinnista, eivät edes tässä vaiheessa suostu sitä lunastamaan, joten revin sen seinästä irti. Kuuden vuoden kokemuksella en suosittele yrittäjyyttä Mäntyharjulla. Jos on ihan pakko tänne yrityksensä kanssa tulla, suosittelen lähikuntia; Hirvensalmea, Pertunmaata tai Mikkeliä.

Keraamiikka opinnot edistyvät huimaa vauhtia. Viime viikolla opeteltiin klimppitekniikkaa. Sopii minulle ehdottomasti paremmin kuin makkaratekniikka. Siinä implementoidaan reiluja klimppejä toisiinsa, eikä mitään makkaroita jotka kuitenkin sitten minun käsissä irtoavat toisistaan.  Tein pienen kulhon ja jätin sen tahallaan rustiikkiseksi, sellaiseksi että siitä näkee sen olevan ensimmäinen pieni kulhoni.
Sitten oli ensimmäinen raakapoltto. Lähellä oli, etten olis saanut sinne yhtään teosta, kun jotenkin tosi hitaasti uppoaa se tieto päähäni, että savi on delikaattia rikkimenevää ainetta.....Joka tapauksessa, eilen sitten sain ensimmäiset raakapoltetut "jutut" lasitettaviksi.
Keramiikkakanssaihmisiä, hiukan tärähtäneessä kuvassa
Lasituksella ei ole mitään tekemistä drinksujen kanssa, mutta kivaa siitä huolimatta. "Teos" upotetaan liemeen ja sitten se taas kerran laitetaan uuniin. Ensi viikolla näen sitten mikä on tulos. Pitäisi olla kuppi, pieni kulho ja kännykkäteline koboltinsinisenä odottamassa.
Ihanat keramiikkakanssaihmiset lupasivat ensi viikolla piipahtaa konttuurilla katsomassa, jos vaikka löytäisivät jotakin mitä haluaisivat sieltä omia itselleen. Alakerran kutomon tädeille lupasin jo kaikki viherkasvit, toivottavasti ottavat, tietäisin ainakin että saisivat hyvän uuden kodin.



Tällaista väliaikatiedotusta pukkaa, elämänmuutoksen isompia vaiheita eletään ensi viikolla ja varsinkin marraskuun alussa, sikälimikäli saan konttorin tyhjennettyä ja valtavan taakan pois hartijoiltani.

Ne teistä, jotka olette lukeneet tähän asti, olette taatusti hyppineet yli monta juttua. No, tulen ensi viikolla kyselemään yksityiskohtia tästä kirjoituksesta, joten aloittakaapa alusta ajatuksella.......

Joutsenet ovat jo lähteneet, järvellä enää yksi kuikanpoikanen, joka ilmeisesti ei osaa vielä lentää