maanantai 14. joulukuuta 2015

Mastectomia ja kainaloevakuaatio



Tilly ja Martha innokkaina lähtemässä mukaan Monroe-kapsekin kanssa


Niin se sitten ma 7.12.15 valkeni ja jo sunnuntai-iltana oli jännät paikat täällä. Pakkailin ja ihmettelin mitä kannattaa ottaa mukaan. En osanut päättää, joten päätin laittaa Monroe-matkalaukkuuni mitä nyt käteen sattui :).
Maanantaina (7.12) oli siis Doctrateksessa labra, rintojen magneetti ja vielä palis kirurgin kanssa.
Kaikille magneettikuvakammoisille voin kertoa, että mahalla makaaminen tuubissa ei ole ollenkaan niin kauheaa kuin selällään makaaminen :) tai sitten alan vaan tottumaan tuohon touhuun.
Kasvain erottui selkeästi magneettikuvista, mutta sieltä taisi löytyä vielä toinenkin. Vasen rinta oli täynnä pieniä täpliä, jotka voivat olla syöpää ihan yhtä hyvin kuin eivät voi. Se varmistuu vain ajan kanssa.

Docrateksen viihtyisät ja laadukkaat odotustilat

Docrateksen ihanat Minna Äkkijyrkän lehmätaideteokset

Kirurgi piirsi valmiiksi leikkaussuunnitelman rintaan ja minä lähdin sitten Simonkentälle hotlaan.
Itse leikkaus tehtäisiin Aava Kampin leikkausosastolla, eli aamulla olisi matka kovin lyhyt; Annankadun ylitys.
Hotelli oli ihan kiva. Hotelli, ei mitään sen kummallisempaa. Menin Kamppiin etsimään jotakin pienempää paikkaa missä syödä jotakin, mutta päivän aikana koetut asiat tulivat sen verran uuvuttaviksi, että päätin mennä vain ruokakauppaan hakemaan sämpylän, jonka söin sitten huoneessa.

Hotellin ikkunasta ihana näkymä


Hotellihuone on hotellihuone on hotellihuone.....

Oli ihanaa kuunnella skurun ääntä ja katsella vilkkuvia kaupunkivaloja. Nukuin jotenkuten.

Aamulla klo 8:00 olin tikkana paikalla ilmoittautumassa ja siitä se sitten lähti. Kaikki meni kuin rasvattua: hoitaja vei huoneeseen, toi vaatteet ja kertoi aikataulun. Anestesiologi, ihana sellainen, tuli ja tervehti ja antoi esilääkityksen. Käveltiin sitten yhdessä leikkuriin ja siellä hän laittoi kanyylin niin etten edes tuntenut sitä ja seuraavaksi sitten kuulinkin kun hän sanoi että "No niin, se on ohi. Huomenta vaan, nyt voi herätä!" Terävänä likkana en tietenkään uskonut häntä ja väitin että "Juksaat, sinä senkin!" Mutta totta hän puhui.


Ihana sairaalahuoneeni

En oikein ole mikään heräämö-ihminen. Kuten olen jo kertonut, suu käy eikä sitä tuki mikään. Normitilanteesta poiketen järki seisoo, ja siitä huolimatta juttu luistaa, niin tietäähän siinä sitten että ympäristöhän siitä kärsii. Vieläkin on ihan hillitön heräämö-morkkis.
Sinne tuotiin vauva joka itki kovasti, ja minä kaikkien lastenhoitajien hoitaja, osasin neuvoa että sellaiset vauva-uinnit on ihan tosi käteviä, kun vauvan heittää sinne veteen niin se hiljenee samalla kätevästi. Lisää sitten myöhemmin joskus heräämöjutuistani......niitä valitettavasti riittää tällä kertaa ja ilmeisesti anestesiologi oli käyttänyt jotakin sellaista ainetta, että valitettavasti vielä muistankin mitä siellä olen sekoillut.

Itse leikkaus kesti kauemmin kuin suunniteltu, viisi tuntia. Sen päälle olin heräämössä vielä aika pitkään, koska happisaturaatio laski koko ajan. Lopuksi pääsin huoneeseeni, mikä oli ihana. Vielä ihanampi oli minun omahoitaja joka oli koko illan minua passaamassa ja piristämässä ja oikeasti oli aivan ihana ihminen juuri se henkilö, jotka tarvitsin tuon leikkauksen jälkeen pitämään spiritiä yllä.
Sain lääkekonjamiinia ja hän tuli vielä ennen kotiinlähtöä kertomaan, että oli iloinen saadessaan tavata minut! Olen tästä hyvin otettu.

Dreeniä siellä, dreeniä täällä.....

Niin sitä vaan joutui opettelemaan itseään piikittelemään...

Yökkö oli myös aivan ihana. Meilläkin riitti juttua. Uni ei sitten meinannut millään tulla kun olin nukkunut koko päivän, mutta välillä nukahtelin. Happiviikset häiritsi kun se saturaatio taas pelleili ja halusi tulla huomatuksi.

Suurena järkytyksenä sain kuulla että minussa roikkuu dreeni, eikä vain yksi vaan kaksi!! Ja kaiken kukkuraksi joutuisin roikottamaan niitä mukanani vielä kotiinkin, ja itse tyhjentämään ne. Meinasin kuolla. Suurin isku tuli kun kerrottiin, että joudun injektoimaan napapiikkejä itseeni veritulppariskin takia, itse, kotona, pyörtymättä.

Koiravahti tuli hakemaan joskus kolmen paikkeilla ja matka kotiin on jotenkin usvan peitossa. Hengissä kuitenkin olin, pikkuisen vähempänä ihmisenä yhtä rintaa pienempänä ja oikean kainalon imusolmukkeet poistettuna.

Ja hengissä, mutta hieman vajaampana, taas kotona.

torstai 3. joulukuuta 2015

Kaksi kertaa stadia ja kolme kertaa metastaasiepäilyä

Aamulla stadiin lähtö ennen auringonnousua

Tässä onkin ehditty jo pariin otteeseen reissata stadiin erilaisiin skannauksiin ja tutkimuksiin.
Junalla pääsee täältä kätevästi sinne vähän yli parissa tunnissa, eikä ainakaan tähän aikaan vuodesta ollut minkäänlaista ruuhkaa junassa. Maanantaina 23.11.15 oli ensimmäinen TT-skannaus ja sen jälkeen sitten luustokartoitus.

Mäntyharjulla venttaamassa veturia

Stadissa oli ihanaa. Voi että mä kaipaan sinne takaisin. Tietenkin täällä luonnon keskellä on ihanaa asua ja suurin osa ihmisistä täällä ovat aivan hurmaavan savolaisia, mutta sitten on tuo rupusakki, josta olisi jo aika päästä eroon. No mutta, takaisin oleellisiin asioihin.

Asuin tämän yksityisen klinikan samassa talossa olevassa pienessä hotellissa Jätkässä. Huone oli ylimmässä kerroksessa, joten hieman jumppaamalla oli jopa merinäköala. Huone oli tilava ja siisti sekä puhdas. Kylpyhuone samoin. Oli ihanaa, ettei tarvinnut sellaisista asioista huolehtia tai hermostua. Tutkimusten jälkeen menin huoneeseeni viemään tavarat ja hyppäsin sitten kasin skuruun Ruoholahden  kauppakeskukseen etsimään jotakin safkapaikkaa. Se oli pienoinen pettymys, mutta kyllä yksi kalaburgeriateria riitti mainiosti, kun muuta ei oikeen ollut saatavissa. Kasilla sitten takaisin hotlalle, vähän telkkaria ja eikun nukkumaan.
Aamiainen oli juuri minulle suunniteltu, tykkäsin erityisesti siitä että sai tuorepuristettua appelsiinimehua ja henkilökuntakin jousti muutaman minuutin kun olin aamiaisen loppupuolella liikkeellä. Muutenkin henkilökunnan ystävällisyys oli erityisen arvostettavaa, kun tilanne oli mikä oli. Hermot ja väsymys ei yksinkertaisesti kestä mitään pienempiäkään vastoinkäymisiä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille tuota hotellia, jos joutuu klinikalla käymään.

Merinäköala ;)
Erittäin ystävällinen henkilökunta :)


Tiistaina 24.11.15 oli sitten tapaaminen lääkärin kanssa. Hän oli myös miellyttävä yllätys. Asiallinen mutta kuitenkin ystävällinen ja ymmärtäväinen. Hyviä uutisia oli, että luusto on puhdas etäpesäkkeistä. Huonoja uutisia oli, että maksassa oli kolme metastaasiepäilyä. Näiden takia ei voitu edetä nyt hoitosuunnitelmassa, koska piti vielä tavata onkologi. Jos ovat etäpesäkkeitä, niin kannattaako tuota rintaa edes leikata jne.
Sain ajan onkologille perjantaiksi ja silloin myös ultraäänellä tutkitaan maksa.

Koiravahti tuli hakemaan himaan ja ajettiin rannan kautta ja Vanhalle Kauppahallille. Piti ostaa kampasimpukoita, mutta ei ollut, eikä ollut edes punssiwienereitä, joten nappasin vähän yhtä jos toista muuta mitä en olisi tarvinnut ja lähdettiin sitten himaan päin ajelemaan. Ei ollut mitenkään riemukas matka, eikä se parantunut sillä miten lähemmäksi tuota ahdistelijaa joka kilometrillä tultiin.....

Perjantaina en enää jaksanut leikkiä junaleikkiä, joten järkkäsin kyyden autolla. Onkologi oli miellyttävä tuttavuus. Hän kertoi hyvin seikkaperäisesti hyvin paljon tästä erityistyyppisestä syövästä mikä nyt sitten minulle tässä paska-arpajaisissa oli siunaantunut. Ultrasta ei tullut sen kummempaa tietoa ja minut laitettiin johonkin PET TT-skannauslaitteeseen ja magneettikuviin.

Odotushuoneessa oli juuri minulle sopivaa luettavaa.......;)


Jos ei tästä nyt mitään muuta hyötyä ole, niin alan pikkuhiljaa tottumaan noihin tuubeihin ja paniikki alkaa vähenemään. Magneetti meni jo melkein ilman paniikkia.

Sovittiin, että onkologi soittaa minulle tulokset keskiviikkona 2.12.15. Kokovartalo TTskannauksesta oli sitten tullut ilmi muutamia muita sairauksia, jotka nyt ei ole letaaleja, mutta jotka pitää sitten hoitaa kun ja jos tämä syöpä saadaan pois alta.
Kotimatka oli taas aika ahdistava ja taas samoista syistä.

Rakas synnyinkaupunkini synkkien pilvien alla




Väsymys oli niin totaalinen, että oikeastaan nukuin vaan koko viikonlopun. Kävin koirien kanssa lyhyillä lenkeillä, mutta suurimmaksi osaksi nukuin.
Maanantaina oli sitten Mikkeliin asiaa Poliisille, tuosta vainoajasta kätyreineen ja vielä rintamagneettiin. Peruin magneetin, koska en yksinkertaisesti pystynyt menemään siihen.

Keskiviikkona 2.12.15 soitti sitten onkologi ja kertoi ensin hyvät uutiset: kaksi kolmesta maksan metastaasiepäilystä oli varmuudella tunnistettu kystoiksi, mutta kolmannesta ei voitu vielä varmuudella sanoa ettei ollut metastaasi. Olivat sitten työryhmässä päätyneet siihen että tuo "uusi" syöpä pitää leikata pikaisesti pois, siitä oli tullut tieto että on myös täsä pahaa aggressiivista ja kolmoisnegatiivista tyyppiä.
Nyt sitten odottelen tiistaita 8.12.15 jolloin on seuraava syöpäleikkaus. Se tehdään Aavassa Helsingissä ja ehkä onneksi olen edelleen täysin totaalisen väsynyt, niin en niin kovasti sitä jännitä.

Lapsuudenkotini, aina yhtä kauniina


Hyvää viikonloppua kaikille, myös teille, joille tämä vainoajani nyt antoi tämän blogin osoitteen. Toivottavasti nautitte lukemastanne.