perjantai 20. marraskuuta 2015

Vaadi tutkimuksia, vaadi vaikka et jaksaisikaan!



Martha Mårtensson ja Tilly Soldan by Saila Kleine Staarman


Elokuussa kertomastani kyhmystä leikatussa rinnassa, siitä josta otettiin Päijät-Hämeessa ultraääni ja todettiin arpikudokseksi, löydettiinkin nyt sitten Mikkelin keskussairaalassa syöpä.
Näin se kaikki joko alkaa uudestaan tai sitten ei. Jos syöpä on levinnyt on eri hoidot tiedossa.

Huomasin kontrollikäynnilläni Mikkelissä, ettei heillä ollut minun papereita Päijät-Hämeestaä, eikä kellään ollut ollut kiinnostusta tilatakaan niitä sieltä, joten jätin kertomatta että tuo patti oli jo siellä ultrattu. Mielestäni se oli kasvanut ja muutenkin olin hyvin epäileväinen sen suhteen.
Korvissani soi ihanan Päijät-Hämeen syöpäklinikan onkologin neuvo: "Vaadi jokaisen patin perusteellista tutkimusta, vaadi vaikka et jaksaisikaan vaatia. Parempi tutkia monta kertaa "turhaan" kuin kerran liian vähän."

En vaatinut, vaan ikään kuin valitin siitä "ensimmäistä kertaa" Mikkelin onkologille. Hän palpoi ja sanoi, että erittäin todennäköisesti se on vain leikkauksen jälkeistä arpikudosta, mutta hän laittaa varmuuden vuoksi mammografiaan.

Mammografiassa oli sitten radiologi, joka vakuutteli ihan samaa "arpikudosta" mutta erikoisen tyyppistä, joten hän haluaa varmuudeksi ottaa siitä paksuneulanäytteet.

Ja, niinhän siinä sitten kävi, että syöpähän se oli.

Kaikki on nyt vähän ankeeta ja harmaata


Nyt kukaan ei tiedä onko tämä uusiutunut syöpä vai onko tämä peräti ollut siellä koko tämän ajan. Oli miten päin vaan, niin sitkeä se joka tapauksessa on, koska on kestänyt niin sytostaatit kuin sätedyksenkin. KYS:stä Mikkelin keskussairaalassa vieraileva onkologi sanoi, ettei hän ole 30 vuotisen onkologin urallaan koskaan törmännyt vastaavaan.
Hän kertoi, että kiireellä nyt magneettikuviin ja sen jälkeen sitten leikkaukseen ja luultavasti sitä kauheeta sytostaattia mistä meinasin kuolla jo kerran niin nyt enemmän sitä ja sitten jotakin sytostaattia tablettimuodossa ja jotakin ja jotakin.....en enää niin kovasti keskittynyt siinä vaiheessa puhelua.

Kummityttöni ja eräs ystävättäreni patistivat minua nyt vihdoin ja viimein olemaan yhteydessä Docratesiin Helsinkiin ja kysyä sieltä heidän mielipidettä.
Tämä kaikki tapahtui siis tiistaina 17.11.15.  Tänään 20.11.15 minulla on jo aika maanantaille 23.11 Docratesiin niin  koko vartalon erittäin laajaan TT tutkimukseen sekä luuston NAF kuvaukseen tai jotakin sellaista.
Joudun jäämään yöksi stadiin, koska tuo isotooppikuvauksen tulokset valmistuu vasta tiistaina ja sitten tapaan lääkärin. Sitten tiedetään onko syöpä levinnyt. Levinnyt rintasyöpähän on parantumaton.

Sain järjestettyä LähiTapiolasta maksusitomuksen Docratesiin ja tilasin jo junalipunkin netistä, joten tiistaina sitten tiedetään mihin päin tässä suunnataan.

Ilmeisesti tämä vaivalla kesäkuusta kasvatettu lettikin taas lähtee vaihtoon.....


Olo on erittäin tuskainen ja ahdistunut. Pitää alkaa todenteolla nyt järjestelemään asioita sillä silmällä, ettei ehkä selviäkään tästä. Koirat on suurin murheeni. Miten ne sitten ovat kun minua ei ole niitä hemmottelemassa. Miten kukaan muu edes suostuu hoitamaan niitä siten kun minä olen ne totuttanut tyhmyyksissäni.

Ihana ihana suuri taitelijaystäväni Saila yllätti minut täysin ja lähetti minulle joululahjan jo etukäteen. Hän oli maalannut taulun Marthasta ja Tillystä. Hän oli vielä osanut valita niistä juuri ne minun lempivalokuvani. Ihana Saila, kiitos <3

Muistakaa nyt kaikki, että vain te tiedätte miten teidän kroppanne toimii tai ei toimi. Jos yhtään tuntuu siltä, ettei kaikki ole kunnossa, älkää tyytykö sellaiseen vastaukseen lääkäriltä mihin ette ole tyytyväisiä. Köyttäkää itsenne vaikka tuoliin kiinni, kunnes asia tutkitaan!

Titityy  jne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti