perjantai 16. tammikuuta 2015

Tänään yritän olla kaikin puolin parempi potilas



Martha ja Tilly
Viikon leppoisan odottelun jälkeen, eilen tuli puhelu keskussairaalasta ja jo täksi päiväksi ehdoteltiin treffejä kirurgin kanssa.
Ajattelin jo, että olenkohan tajunnut koko rintasyöpää vielä ihan tietoisesti, kun suhtaudun niin coolisti siihen. Ja tuon puhelun aikana tajusin, etten ollut. Paniikki hiipi hitaasti pintaan, ja jonkunlaisena defenssinä piti sitten ruveta arpomaan siitä kellonajasta. Ikään kuin vielä siirtää todellisuutta muutamalla tunnilla eteenpäin. Täti oli tiukka toisessa päässä luuria ja sai tahtonsa läpi. Se on sitten tänään klo 14:20.
Hippiäinen (Regulus regulus)
Uskoisin olevani niitä hankalimpia potilaita. Vaikka mulla on korkea kipukynnys, en siedä mitään tutkimuksia. Ihan vasta viime vuosina olen sopeutunut verikokeen ottoonkin jankkaamatta, että minut pitää nukuttaa. Tänään yritän olla olematta hankala.

Pari vuotta sitten minulla todettiin kasvain vasemmassa poskiontelossa. Se piti leikata ja korva-nenä-kurkku (jatkosssa knk) suunnitteli leikkausta paikallispuudutuksessa. "In your wildest dreams!" huusin hänelle. "Saatte niin paljon rauhoittavaa, että ette tunne mitään." Kerroin hänelle, että niin paljon rauhoittavaa ei ole vielä keksitty. Ja ilmeisesti kauhusta leiskuvat silmäni vakuuttivat hänet.
No, sitten tuli jälkitarkastuksen vuoro. Istuin täysin viattomana ja reippaana siinä kun tämä knk työnsi jonkun kilometrin pituisen hökötyksen nenäni kautta poskiontelooni.Huusin niin kovalla äänellä kuin pystyin "Tiedätkö sä nyt mitä sä teet!!!!??" Knk vastasi täysin rauhallisena (hoitaja kyllä loittoni muutaman askeleen poispäin) että "Juu, olen minä tätä joskus ennenkin tehnyt"  No, hyvin kiivaan sanailun jälkeen hänen keskiaikainen lähestymistapa jälkitarkastukseen jäi kesken. Siinä lähtiessä ilmoitin hänelle etten ikinä enää tulisi hänen vastaanotolleen! Pienen hiljaisuuden jälkeen tämä knk sanoi hyvin lakoonisesti "Luojan kiitos!"
Töyhtötiainen (Parus cristatus)


Yritän tänään olla reippaampi. Ihan normaalioloissa olen aika kova puhumaan. Yleensä  minulla käy suu ihan itsestään, elää ikään kuin omaa elämäänsä. Jos otan jotakin vähän miestä väkevämpää, se käy vielä enemmän, nopeammin ja äänekkäämmin. Saatan laulaa lurauttaakin ihan tosta noin vaan ja erilaisten kielten puhuminen tulee lähes automaattisesti. Mutta, kun jännitän ei ole enää mitään rajaa. Sanat ikään kuin syöksyvät ulos, vähän sellaisena verbaalisena Niagaran putouksena. Sitä ei hillitse mikään. Ei edes se nukutus. Viimeisenä ennen nukahtamista pulputan ja ensimmäisenä herätessäni pulputan ja ilmeisesti koko aikana siinä välissä olen pulputtanut, koska ihmisillä mun ympärillä tuntuu olevan kovin hauskaa. Eivät tosin suostu kertomaan mitä olen suoltanut suustani.

Yleensä en edes muista kovin hyvin mitä lääkäri on vastaanotollaan sanonut minulle, ei yleensä jää heille paljon mahdollisuuksia sanoa mitään ja olen niin keskittynyt kuuntelemaan itseäni, etten oikein pysty muuhun kiinnittää huomiota. Tänään yritän hillitä itseni ja kuunnella ja ennen kaikkea antaa kirurgille suunvuoron.

Martha


Olen lukenut jo paljon rintasyövästä ja sen hoidosta internetistä. Ei ehkä olisi pitänyt, mutta jostakin syystä olen toistuvasti löytänyt itseni erilaisilta aihetta käsitteleviltä sivuilta. Uskon siis tietäväni mitä kirurgi tänään tulee minulle sanomaan. Ja olen jo harkinnut vaihtoehtoja valmiiksi. Jos hän ehdottaa leikkausta, hän saattaa kysyä minulta haluanko rinnan koko poiston vai vain kasvaimen poiston. Jos on suuret rinnat, saattaa selvitä ihan osapoistolla. Mutta, onko se kovin järkevää kun jää sitten kudosta johon se syöpä voi uusiutua? Jotkut Internetin keskustelupalstalla olevat harkitsivat myös toisen, terveen, rinnan poistamista. No teenpä niin, että yritän tänään jättää diagnosoinnin ja hoitosuunnitelman tekemisen lääkärille.
Matilda ja Martha

Jännittämistä riittää. Eilen nimittäin taas, kolmannen kerran, auton rengas oli tyhjä. Koska sillä jouduttiin kuitenkin ajamaan lähimpään rengasliikkeeseen, n. 10 kilsaa, se oli perille tultaessa ihan tuusan nuustakana, eikä siitä pystytty päättelemään mikä sen oli tyhjentänyt. Ei ole ihan normaalia, että renkaat puhkeaa tuota vaiuhtia ja nyt on jo vahva epäilys sabotagesta. Koska tuossa autossa on jotkut leveäprofiiliset taijotakinsinnepäin olevat vanteet ja renkaat, tänne huitsin helvettiin ei saada uutta rengasta kuin tilaamalla stadista, joten nyt joudun sitten luistelemaan järkyttävässä lumimyrskyssä kolmella talvirenkaalla ja yhdellä kesärenkaalla.
Sinitiainen. Parus caeruleus

Maailma on täynnä hengenvaarallisia asioita mutta yritän tänään olla ajattelematta niitä. Tähän sopiikin lempimottoni:

I don want to think about it today I'll think about it tomorrow!" Scarlett O'Hara
Järkyttävä lumimyrsky

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti