keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Koiratappeluita ja Susimarsseja


Näkymä makkarin ikkunasta - ei paha...

Nyt kun itse käyttää verovaroja ei verotus tunnu enää ollenkaan suurelta tässä maassa. Päinvastoin! Etelä-Savon sairaanhoitopiirin toiminta on tehokasta ja tarkkaa ja vaikka itse olen kontrollifriikki ja perfektionisti, en löydä mitään moitittavaa heidän järjestelmistään.
Aikataulu on mieletön; 12.12.14 mammografialöydös ja 29.1.15 leikataan. Kaikki toimenpiteet tässä välissä labrakokeineen ja EKG:t ja systeemit on aikataulutettu niin, että yhtään turhaa reissua ei Mikkeliin tule eikä sielläkään tarvitse odotella vaan esim. varjoaineen kulun ajaksi on järjestetty EKG aika. Ja kaiken kukkuraksi minun aivokuvaus on järjestetty leikkausta seuraavana päivänä, kun olen jo valmiiksi talossa.
Minä en enää ota vastaan valituksia tämän maan verotuksesta enkä myöskään terveydenhoidon tai sairaanhoidon toimimattomuudesta!

Matkalla kirurgin vastaanotolle, luonto järjesti vähän muuta jännitettävää


No, tässä muuten on ollutkin sitten hulinaa. Kiirettä pukkaa kun töissä olis. Hammaslääkäriin sain heti ajan ja tarkistettiin, ettei siellä piile mitään pöpöjen aiheuttamia tsydeemejä. Kaikki hyvin ja nyt on putsatut ja plankatut legot.

Elämäni ensimmäinen mielenosoitus olisi ollut 28.1.15 klo 14:00 Kiasman edestä Krunikaan. Vaan, suureksi pettymyksekseni sen joudun nyt jättämään väliin. Kaikki muut kynnelle kykenevät sinne marssimaan tämän  maan luonnon monimuotoisuuden ja Suomen luonnon rikkauden suomalaisen suden elämän puolesta! Suomi kuuluu niihin neljään maahan Euroopassa, josta löytyy luonnonvaraisena kaikki neljä suurpetoa! Annetaan sen jatkua myös seuraaville sukupolville!!

https://www.facebook.com/events/1537082929884589/?ref_dashboard_filter=upcoming

https://www.facebook.com/events/605186266280722/?ref_dashboard_filter=upcoming



Ihan aidosti olen surullinen, etten pääse antamaan kontribuutiotani tuohon mielenosoitukseen. Vaan mitäpä tekee sitten minun mahtavat ystäväni? Maarit, Lasse ja Liisa lähettävät minulle oman suden Thaimaasta asti! Posti toi tänään paketin, jossa oli heidän lähettämä ihan mielettömän makee susi T-paita, jonka laitan päälleni sairaalaan ja siellä järjestän oman tukimiekkarin suden kuva rinnuksillani. Tuhannet kiitokset ihanat ystävät. En osaa kertoa kuinka suuresti arvostan sitä, että välitätte ja näette vaivaa ja tunnette minut niin hyvin, että tiedätte mikä minua lohduttaa ja auttaa. Olen jossakin vaiheessa tehnyt jotakin oikein kun sain tuollaiset ystävät.
Kiitos myös kaikille muillekin arvokkaille ja hienoille ystäville ja tuttaville, jotka olette tsempanneet minua.

Susi ja minä tukimielenosoitetaan. Tuhannet kiitokset Maarit ja Lasse!


Päätin jo heti alkuvaiheessa olla täysin avoin ja julkinen tämän rintasyövän kanssa. Ihan itseni takia, minulle sopii paremmin purkautua näin ja myös muiden takia. On mielestäni parempi mitä enemmän ja luontevammin syövästä puhutaan. Susiaktiivina olen liian usein törmännyt siihen, että faktoja ei tiedetä ja se luo kasvupohjan spekuloinneille ja niiden kautta peloille. Syövässä on samoin, se on suuri paha jossakin joka ei varmasti koskaan tule koskemaan juuri minua. Näin ei ole. Rintasyöpää sairastaa jossakin vaiheessa elämäänsä joka 7. suomalainen nainen. Se on todella suuri määrä, ja melkein yhtä suuri määrä selviytyy siitä. Selviytymisprosentti on suuri koska rintasyöpä todetaan ajoissa, joten jokainen sinne seulontaan kun kutsu tulee ja jokainen myös itse aktiivisesti tutkimaan rintansa. Heti jos kyhmy löytyy, lähtee järjestelmä toimimaan ja syöpä nujerretaan. Mutta, se edellyttää omaa aktiivisuutta.

Tilly "The Killer" Soldan

Mitäs tässä sitten muuta olisi tapahtunut? Koirat ainakin tekevät kaikkensa, etten ajattelisi tuota syöpää. Eilen yrittivät tappaa toisensa ja koko terassi oli kuin teurastamo. Tilly, pitkäkarvaisempana, oli ihan veren peitossa ja hetken jo luulin että se kuolee. Kävikin sitten niin, että se veri oli lähtöisin Marthasta, joka jouduttiin kuskaamaan elukkalääkäriin paikattavaksi. Koira oli jääkylmä, ikenet valkoiset ja vain tärisi, joten olin ihan varma että kuolee shokkiin jo matkalla. Säikähdyksellä selvittiin tuostakin; Martha paikattiin ja lääkittiin. Silmää nyt vähän seurataan kun siinä on nirhauma. Tilly linkkaa vähän etutassuaan, jossa pieni ventti, mutta muuten molemmat taas ylimpiä ystäviä.
Lakanapyykkiäkin tuli kiitettävästi, kun ne vertavuotavina hyppivät sängyillä. No, tänään on ihana aurinkoinen tammipakkaspäivä ja lakanat ulkona jäätymässä.

Lakanat kuivumassa aurinkoisessa pakkasessa


Keramiikkaan en ole nyt vielä ehtinyt. Jos keramiikkaope lukee tätä, niin olen kyllä tulossa heti kun saan tämän hässäkän tästä pois päiväjärjestyksestä. Siihen asti voitte siellä ihailla sitä mun "sylkykuppia", mikäli se kesti ehjänä lasituksen.

Ruusu kiitokseksi kaikille ihanille ystävilleni ja tsemppaajilleni.

2 kommenttia:

  1. Sydän sykkyrällä olen seuraillut tätä blogiasi ja ihan alkuun laitan sulle iiiiiiiiiiison halin.
    Kyllä sua on kovasti kyselty(tänäänkin kolme immeistä ) siellä savien seasta ja vihreänä kateudesta olemme hiplailleet erästä tiettyä soikeaa vatia, joka tuli EHJÄNÄ uunista jo ennen joulua.
    Mä ajattelinkin pitää sulle sitä "open lellioppilaspaikkaa" ja seurailen sua täältä blogista jos jaksat tätä kirjotella.
    Toivotan sulle kovastipaljonhirmuisesti voimia ja hoitohenkilökunnalle erittäin piiiiiiitkää pinnaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, heti helpotti :). Aattelin kun Jussi sai niin paljon huomiota syksyllä sen aivoinfarktin kanssa niin ovelana järkkärsin nyt tän syövän ;).
      Voin kuvitella minkälaista kateutta se mun vati siellä aiheuttaa! :D
      Kyllä mä pärjään mutta hoitohenkilökunnasta en mene takuuseen!

      Poista