 |
| Matilda - minun paras ystävä. 14.10.2000 - 19.2.2015 matkusta rauhassa rakas. |
Kun sinulta viedään kaikki mikä on sinulle tärkeää, sinulle ei jää enää muuta kuin itsesi ja vapaus. Vapaus tehdä mitä vaan, koska millään ei oikeastaan ole enää paljon mitään väliä.
Noin vuoden sisällä minulta on viety kaikki. Tai, voidaanhan me sanoa vähemmän dramaattisemmin, että olen hoitanut asiani niin, ettei minulla ole enää mitään mitä pidin elämälleni tärkeänä.
Lapsena en oikeastaan ollut mitenkään kovin pidetty. Isovanhemmat pitivät, kun opin olemaan kiltti. Kiltteys oli yksi väylä tulla ehkä hyväksytyksi. Oikeastaan ainoa sukulainen, jonka luulin välittävän minusta vähän enemmän, kuoli viime vuonna tammikuussa. Sain myöhemmin tosin selville, ettei hänkään ollut mitenkään kovin kiinnostunut minusta ihmisenä.
Elämäntyöni, yritykseni, sen menetin myös. Pari väärää valintaa työntekijöiksi, heidän epälojaalisuus jättäessään työt viiden minuutin varoajalla ja siitä seurannut härdelli, johti yli 20 vuotta toimineen yrityksen melkein kokonaan loppumiseen. Ainoa asia mistä olin ylpeä. Olinhan täysin yksin sen perustanut, ylläpitänyt ja hoitanut.
Sitten meni terveys. Syöpä, tuosta noin vaan! Minulla! Tuli ainakin syy muutaman vuoden käsittämättömään väsymykseen. Sitä ennen, selän tuhoutuminen ja sen myötä kipujen jokapäiväseen läsnäoloon totuttautuminen. Taisteluun siitä, onko järkevää tulla riippuvaiseksi lääkkeistä, vai kärsiä kipuja. Miten vaan, jo valmiiksi läheisriippuvainen kun olin, tunsin olevani kuitenkin taas yhden asian alainen, vailla omaa mahdollisuutta selvitä asiasta.
Syöpäleikkauksen jälkeinen silpoutumisen tunne. Minulta vietiin oikeus omaan kroppaani. Sen oli vallannut solu, joka eli omaa elämäänsä. Minulta ei kysytty. Kroppa oli mutiloitu ja kohta alkaa sen "polttohautaus". Säteilytyshoito, joka yrittää nujertaa loput syövästä.
Pahin kaikista oli minun parhaimman, uskollisimman ja rakkaimman ystävän kuolema. Se tapahtui tänään, 19.2.15 klo 11:20 Matilda rakas koirani kuoli. En vieläkään voi käsittää, että joudun jatkamaan tätä elämää ilman Matskua. Matilda oli minun elämän tärkein osa. Sekin on nyt poissa.
Kun ei ole enää mitään, ei ole enää mitään. On vain sinä itse. Ja jostakin syvältä nousee tunne vapaudesta. Nyt voit tehdä ihan mitä haluat, tai jättää tekemättä. Et ole enää kenellekään mitään velkaa. Kenellekään et tarvitse esittää kilttiä tyttöä tai hyvää ihmistä. Ei ne ketkään siitä huolimatta sinusta välittäneet. Ja kun vietiin viimeinen joka välitti, ei ole mitää väliä.
 |
| Urhea koira <3 |
Kun Matilda makasi eläinlääkärin britsillä, olin jo hyvästellyt hänet ja kiittänyt. Pyytänyt viemään mäyräkoirille terveisiä ja kertonut että kaikki vieraat, joita hän hoiti niin hyvin tulisi häntä ikävöimään (siinä kohtaa Matilda muuten pari kertaa vielä heilutti häntää, ikään kuin hyvästiksi teille kaikille, jotka ette hänestäkään välittäneet), sanoin ääneen: "Olet Matsku ihan suden näköinen." Katselin ja ihmettelin miksi tuli susi tässä kohtaa mieleen. Ja tajusin; Matsku oli kuollut. Viimeiset kuvat mitä olen susista nähnyt ovat kaikki olleet kuolleita susia.
Ehkä maanantaina kun alkaa kannanhoidollinen sudenmetsästys, ne sudet jotka kuolee, saa kokea samanlaisen helpotuksen kuin Matilda. Ei enää vainoa, kipua, pelkoa. Luulen, että tällä ajatuksella Matilda halusi minua lohduttaa.
Nyt ei ole enää mitään mitä minulta voi ottaa pois. Olen täysin hajalla, mutta olen vapaa.
Hyvää matkaa Matilda rakas, paras ystäväni.
Hei Nina,
VastaaPoistamietin muutamaan kertaan, että kirjoitanko sinulle, pariin kertaan melkein jo aloitin kun sen peruin.
Nyt luin Matildasta ja ehdottomasti hienon, ihanan koiran poismenosta johtuen haluan teille osanottoni lähettää. Näihin asioihin ei mitkään sanat helpota, vain aika. Se me eläinihmisinä tiedetään.
Olen pahoillani puolestasi niin Matildan kuin sairaudenkin takia.
Alun perin halusin kirjoittaa sinulle Cal MacDonaldista, vanhasta tanskalaispapasta joka sairastui syöpään ja elinaika odotus oli olematon, hänen poikansa alkoi selvittämään onko ruokavaliolla vaikutusta syöpään, ja onhan sillä, hän lensi Kanadaan tapaamaan syöpäprofessori Richard Beliveauta joka antoi ohjeet mitä pitää syödä. Dokumentin mukaan tämän papan syöpä oli hävinnyt kun hän näitä ruokia söi, lääkärikään ei ymmärtänyt asiaa. Tiedän, että nyt hän on jo kuollut mutta hän oli jo alun alkaenkin vanha mies.
Näin tämän dokumentin aikoinaan, se on tullut uusintoina kun ihmiset sitä niin paljon pyytävät katsottavaksi, minulla se on tallennettuna, tämän professorin kirja syövästä ja ruuasta on myös suomennettu. Dokumentti on erittäin mielenkiintoinen ja koskettava.
Ajattelin, että olet varmasti etsinyt kaiken mahdollisen tiedon, mutta jos on pienikin mahdollisuus ettet ole tähän dokumenttiin törmännyt niin siksi laitan siitä sinulle tiedon, vähän kuin varmuuden vuoksi. Jos et ole nähnyt tätä dokkaria ja kiinnostut niistä ruoka-aineista mitä tässä suositellaan niin varmaa on ettet ainakaan mitään menetä niitä syömällä.
Kaalia, sipulia, parsakaalia, kurkumamaustetta, mustaa teetä, marjoja, tämän tyyppisiä aineita, niitä taisi olla kymmenkunta eri ainetta, mitä piti syödä päivittäin.
Jos dokumenttia nimeltään ”Taistelu syöpää vastaan” ei löydy netistä, niin tietoa löytyy kyllä aika hyvin, googlaamalla ohjelman, professorin ja papan nimeä.
Tästä linkistä löytyy heti tietoa, siinä on myös alla keskusteltu ja siellä kerrotaan näistä ruoka-aineista mitä professori suositteli: http://yle.fi/vintti/yle.fi/tv1/juttuarkisto/dokumentit/taistelu-syopaa-vastaan.html
En oikein tiedä mitä loppuun kirjoitan, kun ei ne sanat helpota oloasi ollenkaan, mutta hengessä olen ollut mukana, kaikesta huolimatta. Voimia sulle toivotan.
Terveisin, Hannele