Väkevästi vielä elossa

Voimaannuttava aurinkoinen talvipäivä

Täällä ollaan vielä! Selvisin hengissä syöpäleikkauksesta ja sairaalassa olosta. Kotona olen ollut nyt jo kuusi päivää ja eilen olin koirien kanssa jo pienellä lenkillä.
Minulle suoritettiin rinnan osapoisto pienentämismenetelmällä. Kaikki meni aivan valtavan hyvin ja leikkauksen aikana suoritetut patologiset tutkimukset toivat sitten vihdoin varmuuden sille, ettei syöpä ollutkaan levinnyt kainalon johonkin rauhasiin, joiden nimeä en nyt millään muista (meinasin kirjoittaa eturauhasiin.....).
Nyt annetaan sitten neljä viikkoa aikaa eheytyä kasaan ja arpeutua ja sitten tapaan onkologin, joka kertoo miten edetään sädehoidon kanssa. Kun hoitojen mahdollisesti tuomat sivuhaitat on käyty läpi ja muija suht terve taas, leikataan vasta toinen rinta. Maailman etevin, ihanin ja kaunein kirurgini sanoi, että n. 1,5 vuodessa minusta saisi taas ihan toimivan solukokoelman ja jos olen hengissä vielä viiden vuoden päästä, olen selättänyt tämän syövän.

Satun antama ja tekemä voimasusi

Jos nyt joku, joka on menossa rintasyöpäleikkaukseen sattuu lukemaan tätä, niin ole huoleti; siellä ei ole mitään pelättävää. Itse en ole sellainen dreeni- tai kanyyli-ihminen ollenkaan, niin ne oli minulle suurimmat kauhunaiheuttajat. Heti kun dreenistä pääsin lauantaina (torstaina leikattiin) myös kanyylit poistettiin ja sain lähteä kotiin.

Nyt tässä uudessa, hienossa, pienessä, kiinteässä rinnassani on kuitenkin ilmeisesti joku maksavika, kun se on ihan keltainen vai johtuiskohan mustelmasta? Edes kunnon mustelmaa ei siis tullut, nyt vähän kellertää.
Osastolla sai kaikki tarvitsemansa ja vähän päällekin kipulääkkeet ja myös pahoinvointilääkkeet. En mistään löydä mitään moitittavaa. Paitsi ehkä se, että ei ollut korvatulppia. Ne pitää muistaa ottaa itse mukaan. Yhtenä yönä meidän huoneessa kaksi daamia kilvoittelivat Maailmanmestaruustittelistä kuorsaamisessa.......
Mitään pelättävää ei siis ole, Suomessa ollaan hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä.
Peruskunto kannattaa yrittää nostaa ennen leikkausta. Onneksi itse kävin syksyllä salilla Tiinan kanssa, mutta olis pitänyt enemmänkin tsempata.
Nyt eilen ja tänään tehdyt lyhyet lenkit koirien kanssa tuntuvat todella rankoilta. Suuri rasite keholle tuo leikkaus joka tapauksessa on ja mitä paremmassa kunnossa on sitä nopeammin siitä palautuu.

Pyrstötiainen, vihdoin myös meillä

Hassua, että jaksan aina muille muistuttaa homeopaattisen Arnican tärkeydestä ennen mitä tahansa operaatiota ja itsellä sitten kesti kolme vuorokautta operaation jälkeen muistaa se. No nyt vedän kuurina pari viikkoa päivittäin sitä ja myös Siliceaa haavojen hyvää arpeutumista auttaakseni.

Ulkona on aivan ihana ilma. Meillä pihatirpat laulaa jo ihan kevätsävelin ja räystäistä tippuu vedet. Aurinko paistaa, mutta ei vielä lämmitä. Ainakaan minua. Puista se kyllä sulattaa lumia niin, että ne metsässä sitten tippuvat niskaan, tietenkin. Mistähän se lumi muuten aina tietää missä kohtaa lähteä tippumaan niin, että se sitten osuu juuri siihen niskaan missä ei ole sitä kaulaliinaa?

Se sama vanha maisema

Kameraa en jaksa vielä raahata mukanani lenkeillä. Täällä on oikeastaan aikasen tylsää ja huomaan, että yritän tännekin keksiä jotakin väkisin vaan täytteeksi.
Ai niin, vapaaehtoisia eläkevakuutuksia ei sitten kannata itselleen maksaa; niistä joutuu maksamaan ihan sikana veroa siinä vaiheessa kun niitä alkaa nauttimaan.

Mitään uusia kuvia ei ole mitä laittaa tähän, niin otan arkistosta mitä sattuu. Kuvilla ei siis ole mitään kytköstä tekstiin.

Puppiksen jäljillä