sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen sytostaattihoito

                                                                                                                                                                       


                                                                                                                                                                   
  Minulle määrättiin sytostaattihoitoa 3 x Taxoterea ja 3 x CEF:ia. Sain itse valita päivän, ja kuten olen jo kertonut perjantai 13. tuntui sopivan hyvin mielialaani. Aika varattiin klo 10:00 Mikkelin keskussairaalan uuteen, vasta loppiaisena avattuun, Hoitokeskukseen.
Olin siellä hyvissä ajoin, kuten aina olen, ja pakko myöntää että jännitin. Olisin päässyt suoraan Hoitokeskukseen sisälle kadulta, menemättä sairaalan aulan kautta, mutta en onnistunut saamaan ulko-ovea auki ja jouduin sitten kiertämään pääsisäänkäynnin kautta. Tämäkin hermostutti. Löysin hyvin vaatekaapin ja osuin heti kaapin numero 13 kohdalle, joka taas tuntui kotoisalta.

Ja tästä ovesta en sitten osanut kulkea

Vaatekaappi löytyi helposti

No, sitten istuin ja odotin...ja odotin....ja odotin. En ole mikään sellainen odottaja-ihminen ollenkaan ja kun puoli tuntia oli mennyt suunnittelin jo lähteväni pois. Adrenaliini nousi kivasti ja raivo alkoi jylläämään sisälläni.  Mielestäni oli hävytöntä, ettei kukaan edes tullut sanomaan mitään ja aloin jo epäilemään, että olin tullut vääränä päivänä sinne.

Ei ketään, ei missään. olikoha väärä päivä

No, sieltä tuli sitten ns. omahoitajani iloisena esittelemaan itsensä. Siinä vaiheessa olin jo niin raivona, että murahdin vaan jotakin epämääräistä hänen esittelyyn. Hän vei minut sisälle  isohkoon huoneeseen jonka yhdellä sivulla oli seinänviertä vierekkäin hoitotuolit.

Hoitohuone

Kysyin, että oliko tarkoitus aina kun huoneeseen tulee, että käyttää käsidesiä? Hän vastasi että kyllä. Kiitin häntä lakoonisesti siitä, että hän muistutti minua asiasta...
Minulle sitten näytettiin hoitotuoli, joka oli varattu minulle. Istuin siihen ja jännitys kasvoi.Huoneessa oli kolme muuta henkilöä, jotka olivat jo tiputuksessa.
Kysyin omahoitajaltani että onko se tarkoitus niin, että kun varaa ajan esim. klo 10:00 niin voi tulla vaikka 10:30 paikalle? Hän vastasi että ei se ihan niin mene, mutta heillä joskus venyy tuo aika. "Ahaa, että se on vain yksipuolista se ettei tarvitse pitää kiinni sovituista asioista. Kuinka huomaavaista" vastasin.
No, siinä sitten kerrottiin, että saisin kylmäsukat ja kylmäkäsineet päälleni. Näiden on tarkoitus vähentää verenkiertoa jaloissa ja käsissä, niin ettei sytostaatit leviäisi niihin ja kynnet eivät irtoaisi. Näiden pitäminen on vapaaehtoista, tietenkin. Olin kuitenkin päättänyt pitää niitä, koska en ole ollenkaan mikään sellainen kynnetirtoaa-ihminen.
Parhaimmat kaikki suoneni ovat oikeassa kädessä, ja sitähän ei nyt saa käyttää näihin asioihin. Siitä ei saa ottaa verikokeita, verenpaineita eikä siihen saa laittaa kanyylejä. Syynä on se, että koska oikeanpuoleinen rinta leikattiin, on jonkunlainen vaara että imusolmukkeet kainalossa häiriintyy ja sen kautta sitten käsi turpoaa.
Vasemmasta kädestä sitten etsittiin hyvää suonta. No, sellaista ei ole jotan yritettiin lämpötyynyjen ym. kanssa houkutella niitä esiin. Lämmittämällä ja taputtelemalla hoitaja sitten löysi sieltä jotakin johon kanyylin pistää. Siinä kohtaa meinasin jo pyörtyä, onneksi oli sitä raivoadrenaliinia veressä estämässä sen. En siis ollenkaan ole mikään kanlyyli-ihminen.
Viimein kaikki saatiin sitten toimimaan ja pahin asia ihan ehdottomasti oli sormien paleleminen. Pisteli oikeen kunnolla ja tuntui vähintäänkin inhottavalta. Jouduin kysymään pitääkö niitä käsineitä todellakin pitää koko tunnin? Tunnin siis oli tarkoitus sytostaatteja tiputella minuun. Ja kyllä, näin oli tarkoitus, jos mieli pitää kyntensä.
Parin minuutin kuluttua siitä kun sytostaatin on lähteneet tippumaan, voi tulla allergiareaktioita. Näitä hoitaja seuraa tarkkaan siinä vieressä. Minulle ei tullut mitään. Minulle ei tullut siis kerta kaikkiaan mitään oireita mihinkään suuntaan ja hoitaja tulikin tarkistamaan, että vetääkö se suoni mitään. Ja kuulemma hyvin veti!
Lähdin sitten mielikuvaharjoittelemaan pikkuisen. Rentoutin itseni ja vision syöpäsoluja jotka räjähtivät tuusan nuuskaksi ja niiden viereen terveitä soluja, jotka suojasin suojakalvolla, ettei sytostaatit pääsisi niihin sisälle.
Minulle tuotiin vesilasi ja lasillinen jääpaloja ne auttaisivat kuulemma suun kuivumiseen. Minulla lähti syljeneritys ihan huippuvauhtiin ihan itsestään, joten en tarvinnut jääpaloja ollenkaan. Myöhemmin sitten ajattelin, että olisi ehkä ollut fiksua kuitenkin niitä ottaa, koska ehkä ne olisi estänyt verenkierron suuhun ja sillä säästänyt suun limakalvot sytostaattien vaikutukselta?
Aika kului tosi nopeasti, suurin osa siitä olin mielikuvitusmaailmassani räjäyttelemässä syöpäsoluja. Hoitaja tuli ja sanoi laittavansa jonkun huuhtelun vielä kanyylin kautta ja sitten se oli siinä.
Ei siis mitään mitä olisi tarvinnut niin kauheesti jännittää!
Hoitaja vielä ohjasi minut huoneeseen, jossa oli erilaisia tarjottavia ja kehotti tankkaamaan. Huomasin, että siellä oli jotakin lihaa sisältäviä voileipiä, mutta myös munavoileipä, jonka otin mielelläni ja sen kanssa kahvin.

Oma baari, viinapulloja en vielä löytänyt....

Loppu hyvin, kaikki hyvin


Nyt jo harmitti se alku, että piti olla niin pirun vihainen ja epäkohtelias, mutta minkä tiikeri raidoilleen jne....
Pikkuisen huolestutti se, että olin ottanut histamiinit liian aikaisin. Ne kuuluu ottaa tunti ennen tiputusta, mutta sitten tajusin, että olisin joka tapauksessa ottanut ne liian aikaisin, kun pääsin liian myöhään sisälle. Heh, joten pieni aihe kiukulleni kuitenkin oli oikeastikin olemassa.

Jos nyt joku joskus joutuu sytostaattihoitoihin, niin toki sitä saa jännittää ja varmasti jännittääkin, mutta oli kyllä ehdottomasti helpoimpia hoitoja mitä minä olen kokenut. Kanyylin kun voisi jättää pois, niin siinä ei olisi mitään epämiellyttävää.  

St Mickelsbyyn Naisvuori taustalla antamassa girl-poweria
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti