Horsmahunajaa peruukin kera.

Kevättä pukkaa 

Luvassa aiheissa pomppiva kirjoitus. Paljon on tapahtunut ja vielä enemmän tulossa. Yritän pysyä jonkunlaisessa järjestyksessä kuitenkin tässä ja jos on liian hurja meno; pitäkää paussia lukemisessa.

No siis alkoitetaan siitä tulehtuneesta leikkaushaavasta:
Oli siis aikaa n. viikko saada osa leikkaushaavasta kuntoon, joka märki ja oli auki. Takana oli viikko antibioottia, joka ei ollut purrut. Lääkäri kertoi kysyttäessä, että sytostaatit estävät haavan paranemisen ja sen takia niitä siirretään, mutta ei siis määräämättömästi vaan hoidot pitää aloittaa viikolla 11.
Minä itkemään heti Facebookkiin kurjaa kohtaloani ja taas kerran se kannatti! Ihana Sari Sodankylästä laittoi minulle viestiä ja kysyi, saisiko hän lähettää minulle itse viljelemäänsä hunajaa purkin. Sanotaanko viljelemää hunajasta? Tarhaamaa? Tai siis mehiläisiä tarhataan, ei sitä hunajaa. No, tiedätte ehkä kuitenkin mitä tarkoitan. Hän kertoi, että hänellä oli horsmahunajaa, joka on erityisen hyvää haavanhoidossa. Tämän lisäksi hän liitti minulle vielä linkkejä, joissa kerrotaan sairaanhoitajien kokemuksia tämän hunajan käytöstä mm. makuuhaavapotilailla.

No, minähän siihen heti että; TIETENKIN, KIITOS, ehkä hippanen skeptisenä kuitenkin, mutta täysi motivaatio päällä kokeilla sitä.
Kaksi kertaa päivässä suihkutin ja kuivasin ohjeiden mukaisesti haavakohtaa ja nyt sitten sivelin paksun kerroksen horsmahunajaa haavaan. Kyllä se aluksi tuntui todella kummalliselta, pakko sanoa. Ehkä jopa inhottavalta, minä kun en ole mikään haava-ihminen ollenkaan.
Horsmahunaja on ihanan vaaleaa, melkein väritöntä ja ihan mielettömän hyvää. Ei yhtään sellaista öglönmakeeta tai tunkkaista. Kehuin Sarille myös hunajan makua ja hän huolehtivaisena neuvoi minua kuitenkin jättämään osan siitä haavanhoitoon myös. 

Sarin Horsmahunajaa ja susivoimaa

Ensimmäisen yön jälkeen haavakohta oli täysin puhdistunut sellaisesta epämääräisestä tulehduskudoksesta ja oli vereslihalla. Eritettä oli tullut vähän enemmän kuin aikaisemmin. Missään kohtaa hunajaa ei ollut enää klähmäämässä vaatteita tai muuta, ihan kuin se haava olisi syönyt sen.

Kolmen päivän jälkeen haava oli ummessa ja kun repäsin pois sideharsotyynyn tuli mukana rupi,joka aiheutti verenvuotoa. Tämä oli siis pelkästään hyvä, tulehtuneessa kudoksessa kun ei kauheesti veri kierrä.

Torstaina haava oli täysin ummessa ja pysyvä rupi päällä! Jotta suosittelen lämpimästi hunajaa haavanhoitoon. Sen lisäksi, että haava tulee kuntoon (johon huom!!! antibiootit eivät tepsineet) se tapahtuu vielä toivotussa aikataulussakin! Tuhannet kiitokset Sarille, olet hunajainen ihana ihminen <3.

Marthasta kuva kun ei ole pitkiin aikoihin ollut

Ajattelin hoitaa niin monta juoksevaa asiaa pois ennen sytostaattihoitojen alkua, kuin vain oli mahdollista. Yksi oli hiusten leikkuu ihan lyhyeksi, ettei tarvitse sitten noukkia niitä tuppoja pitkin kämppää. Tilasin siis ajan ihanalle Tiinalle, joka tietenkin järjesti sen minulle heti. Kerroin että haluan jotakin Pirjo Nuotio tyyppistä.
Leikkaus oli suurmenestys tietenkin, onhan Tiina rautainen ammattilainen ja vielä omaa pettämättömän hyvän maun! Ehkä ei niin Pirjo Nuotiota vaan enemmän kuulemma Eva Dahlgrenin ja

Marie Fredrikssonin sekoitus. Omasta mielestä myös häiven Samu Huuberia. Joka tapauksessa ilmiömäinen Tiina oli osanut ottaa huomioon myös äidinkieleni. Tuhannet kiitokset Tiina, olet aarre!

No, ei tämä vielä tähän lopu. Tiina oli vielä mennyt työssään olevan peruukkimaakarin luokse ja kertonut, etten ole vielä huolehtinut peruukista ja että minulla oli nyt sellainen ja sellainen letti ja siihen pitäisi ehtiä tämän viikon aikana (elettiin keskiviikkoa) aikana saada peruukki. Tiinahan pakkotti minut varaaman ajan tälle peruukkimaakarille, vaikka en oikein olisi enää jaksanut siihen keskittyä. Onneksi pakotti. Aika oli torstaina ja aikaa meni joku max 10 minuuttia. Peruukki oli kuin tehty minulle, väriä myöden. Ja ostin vielä yhden bambunkaislasta tehdyn kevyen turbaanin lisäksi.

Kummastakaan en nyt laita kuvia, kun en halua enkä jaksa, Omasta upeasta letistä laitan kyllä. Peruukki ei ihan vielä sytytä ja eka kerta tuli vähän sellainen paska fiilis, mutta kai se tästä.

Uusi Eva/Marie feat. Samu-letti

Torstaina aloitin myös vappuilmapalloksimuuttumisleikin ja otin ensimmäiset kortisonit. Vielä pysyn hyvin maassa eikä naamakaan näytä kuu-akalta.

Ja sitten tuli tämä päivä: eka sytostaattihoito. Pakko sanoa, että pikkusen kyllä jännitti. 13. päivä ja perjantai. Pikkusiskollani ja hänen ihanalla Jonatan pojalla paha paikka tänään elämässään ja Jonatanin 15 vuotis synttärit. Ehkä enemmän jännitin heidän puolesta ja olin hyvin surullinen kaikesta mitä he ovat joutuneet käymään läpi.

Meidän suku on siunattu yhdellä asialla ja se on päävoitto, jokaisessa Paska-Arpajais jakelussa joka pidetään. Perjantai 13. päivä tuntuu olevan meille kuitenkin yksi niistä päivistä, jolloin emme voita sitä päävoittoa. Kaikkina muina päivinä se on taattua!

Olen aivan ällistyttävän hyvässä kunnossa. Hoito itsessään kesti kaksi tuntia. Sen aikana en saanut oikeastaan mitään sivuoireita. Kerron itse hoitosessiosta toisessa kirjoituksessa, kun huomaan joidenkin siellä jo nuokkuvan........

Menen nyt ulos tuonne +13 asteeseen ja auringon paisteeseen koirien kanssa niin kauan kuin tämä autuus kestää. Juu tiedän, ettei yli kymmenen asteen eteen enää laiteta plussaa, mutta se on siinä koska se ansaitsee olla siinä!

Tässä vaiheessa kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja tarkoitus olisi jatkaa samaa rataa. Pohjanmaalla lapsuuteni kesät viettäneenä on pakko sanoa että: Kun hyvään pyrkii, priimaa pukkaa!

Tässä pukkaa jo valkosipulit lumen alta