keskiviikko 27. toukokuuta 2015

1. CEF sytostaatti tiputus

Aamuöinen torvisoittokunnan osa Cygnus cygnus x 12


Perjantaina 22.5.15 oli sitten se ensimmäinen pelätty CEF sytostaattitiputus. 


Nolottaahan se näin jälkikäteen kun niin sitä pelkäsin ja siitä meuhkasin, mutta todellisuus minun kohdalla oli sitten todella kaikkea muut kuin mistä olin lukenut.
Koko sessio kesti 3 tuntia. Tunti meni jo esilääkitykseen. Kotona otettava kortisoni annettiin minulle suoneen Hoitokeskuksessa.  Kanyylinlaitto aiheutti pientä hämminkiä, mutta sitten löytyi hyvä vahva suoni jota käytettiin. Tippatelinettä kutsutaan joulukuuseksi, kun siinä roikkuu jos minkälaista "koristetta". Itse lääkkeet ovat syklofosfamidi - epirubisiini ja fluorourasiili. Näiden lisäksi siinä telineessä roikkuu esilääkityksenä käytettävät kaksi pussia.

Joulukuusi

Epirubisiini

Tuo epirubisiini on sitä kuuluisaa punaista lääkettä, josta ilmeisesti tuo roosanauhakampanja on saanut värinsä. Minun mielestä se kyllä oli enemmän punaista kuin roosaa, mutta so not. 
Mitään tuntemuksia tai slaageja ei tullut eikä ollut. Tylsää oli vähän kun en voinut kanyylin paikan takia edes virkata, mutta kolme tuntia siinä meni kuin siivillä siitä huolimatta.Kotimatkalla menin Agrimarketin kautta hakemaan vohdoin ja viimein rododendronpensaan itselleni (ollut jo suunnitelmissa 10 vuotta) ja vielä Lidlin kautta ostamaan erilaisia kukkamukuloita ja ruusunjuuria. 




Tilly tykkää kun liskot jättävät hänelle häntäpätkän leikkikaluksi
Kaihoisa Martha Mårtensson

Jännityksestä ehkä oli sitten niin kova väsymys päälllä, että nukuin loppupäivän. 
Väsymys on ehkä ollutkin tuntuvin sivuoire CEF-hoidosta tähän asti. Koputtelen puuta jatkuvasti, koska olo tuntuu jopa paremmalta noin yleisesti kuin ensimmäisten dosetakseli hoitojen aikana. Pahoinvointia on, mutta lääkityksellä saan pidettyä oksentamisen poissa. Ihan mieletön munkki on se, etten pysty syömään mitään makeaa! Ehkä saan muutaman kilonkin pudotettua kun niitä tuli tuon dosetakselin aikana sen yösyömisen yhteydessä. 


CEF:n myötä iho heristyy auringonvalolle ja aiheuttaa nokkosrokkoa, mikä tietenkin pikkasen harmittaa, nyt kun aurinko vihdoin suostuu näyttäytymään muutaman minuutin päivässä. Kalju olisi ollut kiva saada ruskeaksi ja takaisinkasvaneet haivenet valkoisiksi, mutta se ei nyt sitten onnistu. 
Pulsatilla vulgaris
Minun kohdalla kaikki kauhukertomukset CEF hoidosta eivät siis pitäneet paikkaansa. Nyt on vielä kaksi hoitoa jäljellä ja sitten tämän kertaiset sytostaattihoidot olisi siinä. Sairaalareissun takia aikataulu vähän siirtyi ja viimeinen hoitokerta olisi heinäkuun alussa. Sitten olisi tiedossa muutama viikko kesälomaa ennen säteilyjen alkamista.

Nukun paljon, mikä osaltaan varmaan vahvistaa kuntoani. Olen jopa tehnyt vähän puutarhatöitäkin, lähinnä nyppinyt rikkiksiä ja kulkenut tuolla metsässä kameran kanssa. 

Kirjopikarililja

Minulla on ihan mahtavat tukijoukot, joilta saan voimia ja kannustusta ja tämä ympäröivä luonto hoitaa loput. Jopa yöllä trumpettia soittavat laulujoutsenet tuntuvat kannustavan minua jaksamaan ja paranemaan. Yhtenä yönä tosin meni vähän överiksi kun ihan tuossa edessä oli 12 joutsenen lauma pitämässä konserttia.  Ei siinä auttanut kuin nousta ylös ja mennä ottamaan kuvia heistä. Valaistus ei yöllä vielä vaan riitä. 

Lemmikki - Förjätmigej

Suden suojelutyökaverini yllättivät minut ihan täysin. Tykkään kovasti sekaantua joka asiaan ja jollakin tavalla aina häiriköidä joka projektia niin nyt olivat onnistuneet täysin "salassa" minulta keräämään upean lahjan minulle.  Itkuksihan se meni kun yllätyspaketti tuli ja aukaisin sen. Juuri olin ehtinyt kitistä täällä kuinka pirun kylmäkin on ja paketista löytyi maailman ihanin, pehmein, petomaisin ja lämpimin susitorkkupeite!  Ei kiitos sanana riitä kertomaan kuinka paljon tuota arvostan ja kuinka mieluinen lahja on!

Peto on irti!


Kävin ostamassa valkoisen lierihatun, joka päässä nyt sitten pyörin tuolla puutarhassa. Näky on kuin E. M. Fosterin romaanista Talo jalavan varjossa. Pitäisikö tämä talo ristiä Carinas End:ksi? 
Lierihattu päässä, tarvittaessa susitorkkupeite lämmikkeenä istun terassilla ja virkkaan sytopipoja Hoitokeskukselle. Meni taas vähän överiksi kun itselle piti muutama virkata, mutta hoitajat sanoivat, että ottavat mielellään vastaan sinne muille jaettaviksi. 


Sytopipoja


Ai niin; kynnet voittivat sitten dosetakselin 6-0! Eivät irronneet ja vain yksi katkesi eikä ikinä aikaisemmin ole ollut näin pitkät ja vahvat kynnet.


Onko peruukki hyvin? Näkyykö kynnet?

2 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, ettei hoito ollut niin kamala kuin olit odottanut! Sinun kertomanasi hoito kuulostaa melkein mukavalta ja leppoisalta. :) Positiivinen elämänasenteesi on todella ihailtava. <3 Luonto, eläimet ja lisääntyvät puutarhakasvit antavat varmasti myös runsaasti positiivista lisävoimaa parantumiseen.

    Todella hyvännäköinen peruukki! Tuo kuva ratkaisi lopullisesti, että minunkin on nyt saatava otsatukka tällä viikolla. Ja upeat kynnet näkyy, toisin kuin minulla. ;)

    Sytopipot ovat makeita! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos Milla <3. En minä niin positiivinen ole kuin ehkä ensilukemalta voi vaikuttaa, mutta ystävät ja luonto auttavat pitämään tsemppiä yllä.
    Juuri tuli eiliset labrakokeitten tulokset ja neutrofiilit nousseet 2,8 joka on siis täysin normaalia, eli minun tilanteessa jopa erinomaista :)

    VastaaPoista