Turnausväsymystä aistittavissa

Kevätkukat uhmaavat ilmoja, kevätesikko ja téte-à-tête

Tässä onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä sitten viime kerran. Kolmas Taxotera-tiputus oli ja meni ja se olikin sitten viimeinen laatuaan (toivottavasti...).  Toisen ja kolmannen sytohoidon välillä oli oikeastaan aika iisisti oireita. Neuropaattista kipua raajoissa, joku alieni yrittämässä ulos mun ylävatsasta ;), unettomuutta ja väsymystä ihan uupumiseen asti.
Suun limakalvot olivat melkein kunnossa koko ajan ja siis suosittelen lämpimästi niiden jääpalojen imemistä läpi koko tiputuksen. Tosin, hoidan suuta myös ahkerasti kolme kertaa päivällä pesemällä hampaita, tietenkin vaahtoamattomalla fluoritahnalla ja sitten alkoholittomalla suuvedellä purskuttelemalla.
Hiukset alkoivat lähtemään vähän reilummin, ei kuitenkaan kokonaan. Siitä huolimatta kävin ihanaisen Tiinan luona ajamassa itseni klaniksi. Ihan todella hyvä päätös, ei ehkä ulkonäöllisesti, mutta hoidon kannalta. Päänahka oli entisestään kuivunut ja nyt on helppoa hoitaa sitäkin.
Peruukkia en halua käyttää. Se näyttää todella dorkalta. Tai eihän se itsestään tuossa kristallivaassin päällä näytä muuta kuin hyvältä, mutta minun päässä se jostakin syystä muuttuu täysin.
Käytän siis Maaritilta Thaimaasta saamiani huiveja ja turbaaneja ja enimmäksen en mitään. Jännästi kylmä tuntuu heti, vaikka ei mikään paksu letti ole ollutkaan suojaamassa.
Nyt virkkaan itselleni pinkkiä pipoa ja toivon saavani sen alle auringossa ruskettuneen kaljun.

Upeat kynnet

Aasinsiltana ilmaan......on kyllä niin.....sanonko mistä? Harmaata ja sateista, tuulista ja kylmää. Vappu oli tarkoitus viettää avaamalla omalla terdellä grillikausi. Kaikki systeemit ehdittiin jo ostaa ja valmistella, mutta niinpä ei sitten ollutkaan tarkoitus. Vappuaattona lämpö alkoi hitaakseen nousemaan ja vaikka kuinka yritin uskotella niin itselleni, kuin ihanille ystäville, jotka huolehtivat minusta, että se ei ole vielä 38 asteessa niin niinpä se vaan oli ja keskussairaalan päivystykseen oli pakko lähteä.

Briljeeraamislippikset lahjana ystävättäreltäni Maaritilta Thaimasta, seuraavana dorkaperuukki ja itsevirkattu pipa

Minulla on ohjeet onkologilta, että jos lämpö nousee 38 on heti hakeuduttava lääkäriin ja selvitettävä syy siihen. Pitäisi kuulemma välttää päivystyksiä tartuntavaaran takia, mutta jos on pyhä niin ei ole muuta vaihtoehtoa.
Päivystyksessä oli erinomaista henkilökuntaa, mutta suureksi pettymyksekseni jouduin jäämään osastolle. Olin luullut hakevani sieltä vain antibioottikuurin kotiin.
Neutrofiilit olivat hälyyttävän alhaalla ja CRP taas korkealla, ja jouduinkin sitten eristyksiin omaan huoneeseen.
Sain 2 x injektiona valkosolutekijää vatsanahkaan ja siitä sitten leukosyytit alkoivat nousemaan, mutta hitaasti. Meinasin seota siellä eristyksissä. Ihanaa oli olla tietenkin omassa huoneessa, mutta kun ei päässyt sieltä liikkumaan mihinkään ja hoitajatkaan eivät käyneet siellä kuin välttämättömissä jutuissa.

Sänky....

Samanlainen tuoli missä näin viimeiksi faster Leilan elossa.....ei ollut nyt käytössä

Eristyskammarin karanteenihuone

Mun verenpaine laski 88/45:een enkä mä sen takia saanut edes nukahtamislääkettä niin polla siinä oli hajoamassa. Ruoka oli jotakin niin järkyttävä, etten tiedä miten sen saisin tähän kerrottua ettei se vaikuuttaisi vaan turhalta valittamiselta. Ravinto nyt kuitenkin on suuri ja tärkeä asia paranemisprosessissa ja kun sulle tuodaan aamulla eteen tarjotin, jossa on kylmää harmaata kaura-jotakin, yksi valkoinen paahtamaton paahtoleipä ja sellainen valittava juusto joka on pakattu yksittäismuovipakkaukseen, niin kyllä se tuntuu enemmän loukkaukselta kuin aamiaiselta. Kirjoitinkin viestin ystävättärelleni Maaritille Thaimaahan että "Minua loukattiin äsken jollakin jota kutsuivat aamiaikseksi!"
No, en pystynyt oikeastaan syömään mitään muutakaan mitä toivat. Joten pyysin sitten että eivät toisi niitä tarjottimia ollenkaan huoneeseen, koska niistä jäi sinne leijumaan sellainen järkyttävä haju, jostakin jotka joku olisi jo kerran syönyt mutta jonka kroppa olisi hylkinyt sitä....
Oli hoitajia, jotka ihan avoimesti osoittivat tästä mieltä mm. paiskimalla ovia, mutta nyt en siitä sen enempää, koska suurin osa henkilökunnasta olivat todella ammattitaitoisia ja miellyttäviä ja siellä hoitamassa minut kuntoon.
Maanantaina vain sitten itsensä ylilääkärin luvalla lähteä kotiin, sillä edellytyksellä, että käyn terkkarissa joka aamu jatkamassa suonensisäistä lääkitystäni.
Näin olen tehnyt nyt jo tiistaista lähtien ja vielä sunnuntaina kun käyn, niin tämä seikkailu on lusittu.

Erittäin onnellisena matkalla kotiin

Terkkarin eteen pystytetty pop-up office

Kuntoni takia en nyt pääse tuonne pihallekaan, ainakaan kamera mukana, joten kuvat ovat taas täysin tuulesta temmattuja vanhoja otoksia joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä tekstin kanssa.  Toki jokainen saa yrittää löytää yhtymäkohtia.

Aivan hurmaava näätä vieraili n. neljä kertaa pihallamme ja suostui poseeraamaan muutamaan kuvaankin

Jos kaikki menee nyt hyvin, ja tämä virusperäinen flunssa joka halusi tähän kaaokseen vielä mukaan antaa myöden, niin ensimmäinen CEF sytostaattitiputus olisi sitten 15.5.15. Sitä olen jo päättänyt alkaa pelkäämään niin, että herään yöllä sitä ajattelemaan.
Lievää turnausväsymystä alkaa olemaan kaikesta huolimatta. Enää en yhtään kestä sellaisia "Ai, mun se ja se tuttu kävi ton läpi ja oli töissä koko ajan!" - letkautuksia. Minä en pysty olemaan sen enempää töissä kuin koko ajan hyvällä tuulellakaan. On jopa ollut päiviä jolloin en ole jaksanut avata koko tietokonettakaan saatikka ajatella työasioita.

Minun tämänhetkinen työ on selvitä syöpähoidoista ja itse syövästä ja sen työn tulen tekemään yhtä mallikkaasti ja menestyksekkäästi kuin ole tehnyt kaikki muutkin työt elämässäni!

Anemone nemorosa