tiistai 16. helmikuuta 2016

Huono syöpäpotilas

"Nyt tissi saunoo
Se kylpee, se laulaa ja huutaa
Kannusta samppanjaa
Meidän tissi on tullut kotiin
Nyt tissi saunoo
Se valvoo se riekkuu ja rällää
Katseella mällää
Meidän tissi on tullut kotiin"


Niin, nyt vihdoin sitten on rintaproteesi täällä. Syöpäyhdistyksestä ei löytynyt sopivaa kokoa, joten maahantuojalta se tilattiin ja postista sitten eilen haettiin.

Nyt olen taas huono syöpäpotilas, en ollenkaan sellainen ikivaloa loistava tapaus, joka on kiitollinen kaikesta; hoidosta, palveluista, proteeseista ja jopa syövästä. En todellakaan.
Tämän proteesin piti olla "niin erilainen kuin se tekstiilinen, just kuin oma rinta" "pysyy paikoillaan ja tuntuu täysin luonnolliselta" ym ym ym.
No, kun ei ole! On ihan perseestä ja sinne se kuuluukin! Ihan yhtä lailla sitä saa olla tuuppimassa takaisin kuppiin, kun se pyrkii sieltä näkyviin. Nyt tosin ei pääse pois sieltä kun sille on ommeltu oma pikku tasku, mutta sieltä se kurkkii heti kun silmä välttää.

Tässä tilanteessa ei ole mitään mistä haluan oppia yhtään mitään! Ihan samanlainen fiilis oli kakarana, kun kurahousut ei menneet ekalla eikä edes kolmannella yrittämällä päälle, kun veti ja tuuppasi joka paikasta ja hiki valui ja ulos olis pitänyt päästä ennen kuin kaikki lätäköt oli ehtinyt kuivua. Silloinkin teki mieli vaan makaa mahallaan ja huutaa. Niin tekee nytkin. Silloinkaan en oppinut tilanteesta mitään, enkä opi nytkään.
"että mitähän vittua
mulla alkaa huumori loppua
että mitähän vittua

kohta alkaa legot tippua"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti