perjantai 10. lokakuuta 2014

Väliviikkoja...välilevyjä.........makeaa viiniä ja Chicken Butteria

Elämänmuutosta, no sitä tässä on totisesti meneillään. Mennyt viikko on ollut niin vaihteleva, että varautukaa hyvinkin aiheesta toiseen pomppivaan kirjoitukseen. Kuvatkaan eivät välttämättä tule liittymään millään tavalla kirjoitukseen, jokainen tulkitkoot niitä vapaasti soveltaen.

Pyhättöni; Kauppakeskus Stella St Mickelsbyyssä


Kaikenlaista kremmppaa on sisältynyt tähän viikkoon, migreenistä välilevynluiskahdukseen ja kaikki siltä väliltä, mutta mottoni on "Kärsitty kremppa on kärsitty kremppa!" joten en niistä enää jauha.

Aloitin kuitenkin kivun pakoittamana fysioterapian. Oli pakko kun ei pystynyt kuntosalille menemään. Kaksi kertaa olen jo ehtinyt fysiossa käymään ja saanut sieltä hyviä neuvoja ja kotiin jumppaohjeita, joten nyt näyttää jo kuntosalikin mahdolliselta ensi viikosta eteenpäin. Kinusin mukaanpääsyä vesijumpparyhmään, toivottavasti natsaa. Se jos mikä on minulle sopiva liikuntamuoto ja viime talven sain pidettyä itseni liikkuvana kun kerran viikossa vesijumppasin.

Tiina on siis yksin päivystänyt kuntosalilla nyt melkein jo kaksi viikkoa. Hänellä alkaa maanantaina Bikini-Challenge ohjelma. On kyllä ihailtavan sitkeää sorttia koko likka!



"Kärsitty kremppa on kärsitty kremppa!"


Tänään on merkittävä päivä; vakuutusyhtiö käsittelee tänään eläkehakemukseni. Ensi viikolla sitten tiedetään mihin suuntaan elämänmuutokseni lähtee menemään. Olen ilmeisen onnekas ollut tässä asiassa, kun kaikki tapahtuu niin nopeasti. Kesäkuun puolessa välissä lääkäri oli kirjoittanut Kelaan B-lausunnon, elokuussa tuli päätös osatyökyvyttömyyseläkkeestä ja nyt jo päätetään koko työkyvyttömyyseläkkeestä. Vaikeaa ymmärtää miksi kaikki eivät saa samanlaista käsittelyä. Jos se on vakuutusyhtiöstä kiinni, niin ottakoot muut sitten esimerkkiä Elolta, koska ilmeistä on, että asia pystytään organisoimaan niin että se toimii.

Vietettiin sitten työntekijöiden läksiäiset viime perjantaina. Oltiin nepalilaisessa Everest-ravintolassa syömässä. Minun tuurilla paikan ainoa tarjoilija oli ensimmäistä päivää töissä ja puhui huonoa suomea.
Pyysin saada tilata niin, että tuovat tilaamani ruoat neljälle henkilölle. Tarkistin vielä, että se sopii ja lähdin sitten tilamaan alkuruoaksi meille friteerattua juustoa ja friteerattuja vihanneksia. Pöytään tuotiin tietenkin vain kaksi annosta kahdelle henkilölle. Ei se mitään; me jaettiin ne.
Viiniksi tilasin kuivaa Chardonne:ta. Pöytään tuotiin makeaa, aika kauheaa Chardonne:ta. Ei se mitään; me juotiin se.
Pääruoka kompensoi sitten alkuruoan ja viinin aiheuttaman pettymyksen, varsinkin Chicken Butter oli taivaallista.
Seura oli parasta ja sovittiin, että pidetään yhteyttä.

Vasemmalla Mikkelin keskussairaalan keltainen rakennus

Ihanat naiset Nepalissa Everestin huipulla


Keskiviikkona alkoi konttorintyhjennys sillä, että luovutettiin yhdeksän tietokonetta näppiksineen, näyttöineen päivineen Mäntyharjun työttömät ry:lle. Kunnalta ei meinannut löytyä avainta hissiin, niin joutuivat suurimman lastin kantamaan hartijavoimin rappusia pitkin neljännestä kerroksesta alas.
Pöytää, tuolia.......

Sohvaa, mattoa......
Onneksi painavimmat kuvaputkinäytöt saatiin sitten vihdoin löytyneen avaimen myötä hissillä alas.
Tuntui huojentavalta saada konttorin tyhjennys käyntiin. Sovittiin sitten vielä Työttömät ry:n kanssa, että saisin palkata heidät avuksi muuttohommiin ja kuljetuksen heidän kauttaan myös jätelajitteluasemalle. Kaikki mikä ei mene kaupaksi, menee sitten heidän kirpparille myyntiin ja tuotto menee heidän yhdistyksen käyttöön.



Ainoa missä Mäntyharjun kunta tuli vastaan oli vuokrasopimuksen jousto; kolmen kuukauden irtisanomisajan sijaan suostuivat yhteen kuukauteen. Vaikka alunperin lupautuivat maksamaan sisäkaapeloinnista, eivät edes tässä vaiheessa suostu sitä lunastamaan, joten revin sen seinästä irti. Kuuden vuoden kokemuksella en suosittele yrittäjyyttä Mäntyharjulla. Jos on ihan pakko tänne yrityksensä kanssa tulla, suosittelen lähikuntia; Hirvensalmea, Pertunmaata tai Mikkeliä.

Keraamiikka opinnot edistyvät huimaa vauhtia. Viime viikolla opeteltiin klimppitekniikkaa. Sopii minulle ehdottomasti paremmin kuin makkaratekniikka. Siinä implementoidaan reiluja klimppejä toisiinsa, eikä mitään makkaroita jotka kuitenkin sitten minun käsissä irtoavat toisistaan.  Tein pienen kulhon ja jätin sen tahallaan rustiikkiseksi, sellaiseksi että siitä näkee sen olevan ensimmäinen pieni kulhoni.
Sitten oli ensimmäinen raakapoltto. Lähellä oli, etten olis saanut sinne yhtään teosta, kun jotenkin tosi hitaasti uppoaa se tieto päähäni, että savi on delikaattia rikkimenevää ainetta.....Joka tapauksessa, eilen sitten sain ensimmäiset raakapoltetut "jutut" lasitettaviksi.
Keramiikkakanssaihmisiä, hiukan tärähtäneessä kuvassa
Lasituksella ei ole mitään tekemistä drinksujen kanssa, mutta kivaa siitä huolimatta. "Teos" upotetaan liemeen ja sitten se taas kerran laitetaan uuniin. Ensi viikolla näen sitten mikä on tulos. Pitäisi olla kuppi, pieni kulho ja kännykkäteline koboltinsinisenä odottamassa.
Ihanat keramiikkakanssaihmiset lupasivat ensi viikolla piipahtaa konttuurilla katsomassa, jos vaikka löytäisivät jotakin mitä haluaisivat sieltä omia itselleen. Alakerran kutomon tädeille lupasin jo kaikki viherkasvit, toivottavasti ottavat, tietäisin ainakin että saisivat hyvän uuden kodin.



Tällaista väliaikatiedotusta pukkaa, elämänmuutoksen isompia vaiheita eletään ensi viikolla ja varsinkin marraskuun alussa, sikälimikäli saan konttorin tyhjennettyä ja valtavan taakan pois hartijoiltani.

Ne teistä, jotka olette lukeneet tähän asti, olette taatusti hyppineet yli monta juttua. No, tulen ensi viikolla kyselemään yksityiskohtia tästä kirjoituksesta, joten aloittakaapa alusta ajatuksella.......

Joutsenet ovat jo lähteneet, järvellä enää yksi kuikanpoikanen, joka ilmeisesti ei osaa vielä lentää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti