torstai 23. lokakuuta 2014

Elämänmuutoksen tuskallisen hidas eteneminen

Konttorintyhjennys viivästyy ja viivästyy ja viivästyy. Heti kun menen sinne pakkaamaan ja silppuamaan dokumentteja, tulee sahalaitaa ja päälle mojova migreeni.
Siellä on viisi pienempää huonetta ja yksi iso aula, kaikki täynnä mööpeleitä ja kamaa. Yhtään huonetta en ole saanut tyhjäksi vielä.......ja enää ensi viikko aikaa.


Martha 7 viikkoa

Nyt on aivan ihania rouvia ensimmäisen kerroksen matonkudontaryhmästä olleet shoppaamassa. Tekivät heräteostoksia ja veivät muutamat hyllyt ja tuolit sekä ruukkukukkia mennessään. Huomenna tulee paikallisen kirppiksen omistajatar katsomaan, ottaako jotakin myyntiin sinne. Itse otan sieltä pöydän ja yritän päästä eroon pikkukrääsästä sen avulla.

Kyllä minä niin odotan, että ensi viikon loppuun mennessä pääsisin tuosta eroon.

Martha jotakin 10 viikkoisena



Nyt on täällä syyslomaviikko, eikä meillä ole keramiikkaa tällä viikolla. Otin kotiin pienen klimpin savea, jos vaikka tulee vieroitusoireita. Toistaiseksi ei ole tullut, mutta päässä pyörii sellainen pöllönnäköinen tuikkusysteemi, jota voisin harjoitella vaikka viikonloppuna.

Kuntoutuksen puolella on loistavia uutisia; oltiin fysioterapeutin kanssa eilen kuntosalilla ja hän teki minulle turvallisen ja kuntouttavan kuntosaliohjelman. Käytiin erikseen läpi kaikki laittee, miten niissä kuuluu tehdä liikkeet ja millä painoilla ja miten mikäkin liike kuuluu tuntua missäkin kohtaa kroppaa. Minulla on nyt räätälöitynä 12 eri tsydeemiä tehtäväksi kahtena eri kertana viikossa.
Ensi viikolla mennään fysioterapeutin kanssa altaalle, missä hän näyttää vesijumppaliikkeet. Tarkoitus olisi sitten tuon kahden kuntosalikeikan lisäksi käydä vielä kerran viikossa joko vesijumpassa tai -juoksussa. Eiköhän selkä ja niska rupea kuntoutumaan!


Pakko vielä kehua mun fysioterapeuttia; monta olen käynyt läpi ja melkein kaikki ovat olleet huippuja, mutta tämä on ihan ehdotonta A-luokkaa!


Maisema, ensimmäinen kuura-aamu

Päivänkakkara kuurassa




Minähän aloitin koko tämän blogin kirjoittamisen elämänmuutoksesta. Ja, tässä olen edelleen alkumetreillä. Tuntuu, että tarvon samoja pitkospuita pitkin ympyrää, enkä etene mihinkään.

Sen tiedän varmuudella, että yrittäjyys on suuri riski ja, että jokaisen nuoren joka sitä harkitsee kannattaa ajatella tarkkaan onko se sen arvoista. Toki, siinä saa itse päättää työajoista, mutta kun se useimmiten tarkoittaa sitä, että saat päättää tekeväsi töitä 24/7 minimaalisella korvauksella myös sairaana ja lomalla. Ihan vapaudeksi en sitä kutsuisi. Ja, varsinkin jos alat työllistämään muita, sinulta viedään kaikki ihmisoikeudet saman tien pois. Muutut työnantajaksi, joka on paha, psykopaatti, riistäjä ja rikollinen. Mitkään yhteiskunnan tukiverkot eivät ole ottamassa vastaan kun yrittäjä kaatuu, sieltä on vaan noustava ja jatkettava tai lopetettava. Työntekijä on aina oikeassa, vaikka ei olisikaan. Ja kun on väärässä, harvoin joutuu siitä vastuuseen koska vedotaan siihen että työnantaja on yritys ja työntekijä yksityishenkilö. Sillä ei ole mitään väliä että se yritys on vain yksi henkilö. Se rinnasteltaan multikansaninvälisiin suuryrityksiin joka tapauksessa.
Yrittäjät ovat Suomessa ainoat henkilöt, jotka joutuvat maksamaan koko eläkkeensä itse. Funtsii sitä!

Ei pitäisi sano: ei koskaan, mutta nyt kyllä tuntuu todella epätodennäköiseltä, että enää ikinä rupeaisin työnantajaksi.

Vapauttani odotellessa!


Tilly 9 viikkoisena

Martha näyttää Tillylle kuka on konttuurin pomo!

Kuvilla ei ole mitään yhteyttä tekstiin.........jos joku ei huomannut ;)

Hyvää syyslomaviikon jatkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti