Yksi era päättyy tänään.

Se on nyt sitten TYHJÄ! EMPTY! TOM!

Tyhjä, Metsähallitukselta ostamani julisteet jätin seinään, jotakin laadukasta jälkeä.

Ihan viime tippaan piti riittää vielä stressattavaa. Kunnalle olin ehdottanut, että pitäisivät vihdoin lupauksensa ja maksaisivat sisäverkotuksen, jonka teetin sinne kun muutin sisään. Ehdotin myös, että lunastaisivat suht uudet astianpesukoneen ja jenkkijääkaapin, kun kerta keittiökin on lukaalissa.

Henkilö, joka tästä valtavan raskaasta ja suuresta päätöksestä vastaa, pyysi minua lähettämään sähköpostitse hintatiedot, jonka tietenkin tein heti, näin sovittuamme. Kaapeloinnista pyysin sen mikä oli jo silloin kuusi vuotta sitten sovittu, että kunta maksaisi ja astianpesukoneesta viiskybää ja jääkaapista kolmekybää. Pyysin vastauksen per heti, koska piti sopia sitten jonkun kanssa niiden poisroudaamisesta, jos kunta ei niitä ota, jotta pystyisin pitämään kiinni deadlinesta luovuttaa tila tyhjänä.
Eipä viitsitty vastata, kunnan linja yrittäjiä kohtaa pysyi siis samana; viis veisataan!

Ulko-ovessa oleva teksti, joka yllytti jokaisen koputtamaan ja naapurikontturinpitäjän tekemään valituksia kuntaan koiranhaukunnasta.

Kirppistäti oli lupautunut ostamaan suurimman osan tavaroista muutamalla satosella. Sain keskiviikkona TEKSTIVIESTIN, että ei vaiteskaa, en ostakaa. Siinä sitten oli kaksi päivää aikaa järjestää jotakin muuta. Hän on takuulla tämän kylän reilukerhon kunniajäsen!

Tänne nyt kaikki shoppaamaan, laadukkaita hienoja tavaroita talo täynnä!

Loppujen lopuksi kaikki järjestyi sillä, että lahjoitin kaikki paikalliseen Työttömät ry:lle. Työttömiähän tässä kunnassa riittää, mikä ei varmasti mitenkään helpotu Kunnantalossa töissä olevien manjana-menttaliteetin takia.


Yhdellekään yrittäjälle en tätä kuntaa suosittele, edelleenkään, vaikka päättävä porukka alvariinsa vaihtuu. Ihan same shittiä tulee tilalle! Jos tännepäin joku on tulossa yrittelemään, menkää Pertunmaalle, Hirvensalmelle tai vaikka Heinolaan, eiku älkää menkökään Heinolaan, sinnehän täältä lempattiin juuri kunnanjohtaja......menkää vaikka St Mickelsbyyhyn! Siellä ainakin on ihania shoppeja, voi safkiksella käydä ostoksilla.

Parkkipaikkamme, jotka kylteistä huolimatta kelpasivat kaikille.

Ai miten kävi kaapeloinnin? No, senhän mä jouduin katkaisemaan pihdeillä, kun en saanut irti koko sitä kiskoa seinästä. Ei ole enää minkään arvoinen......



Ostin ihanan pullon Larochen La Touchére Chablista ja lähdin viemään konttuurin avaimia Kunnantalolle. Pullon sai kunnan ainoa työntekijä, joka on ollut edes pikkuisen ystävällinen ja auttavainen tämän kuuden vuoden aikana. Hän hämillään ehdotti muille sitä pulloa mutta kuuluvalla ja kantavalla äänelläni sanoin hänelle: "Sinulle se kuuluu, sinä olet ainoa joka on ollut meille edes vähän ystävällinen, kaikki muut ovat olleet ihan PERSEESTÄ!" Tähän hän vastasi, että "Kiva kuulla." Don't you simply love them?

Olisin voinut elää ilman tätä kokemusta, iisisti! En edes oppinut tästä mitään uutta. Tiesin jo ennen tätä kaiken johon sain vaan vahvistusta tällä reissulla. Annin äitiä lainaten: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Itse muutto, pakkaamisineen ja kantamisineen oli painajainen tällä selkä- ja jalkakipuilemisella. Siitä opin sen, että vaikka kuinka kitisen vaivojani somessa ja muilla yleisillä foorumeilla, apua ei tulla tarjoamaan. Ja hyvä niin, eipä ole mitään mistä olisi kenellekään jäänyt velkaa.

Nyt on aika epätodellinen olo. Ei toimitiloja, ei velkaa, ei  edes kiitollisuudenvelkaa, Tuntuu kuin ilmassa alkaisi olemaan happea. Kahdenkymmenenvuoden helvetti työnantajana on päättynyt. Minä olin ehkä surkein työnantaja ever, joka kulminoituikin yhteen oikeuscaseen ja lukuisaan oikeuscase-uhkailuun. Alkaa hiukan jo naurattamaan, mikä ihme sai minut lähtemään tuollaiseen edes mukaan......minä joka saan aikaiseksi kaaoksen jo pelkästään kaupan kassajonossa, jos edessäni olevalla henkilöllä on jäänyt hedelmät punnitsematta! Täysin järjetön ajatus edes ryhtyä työnantajaksi! Onneksi tulin järkiini..........ehkä hiukan myöhään.....mutta kuka tässä nyt kellokallena enää jaksaa olla!

Huoneeni ulkopuolelta, aina helposti lähestyttävä esimies/työnantaja.....

Se pitää vielä kertoa, että kaksi parasta asiakasta ikinä on vielä tallella. Heidän edustajille tulee olemaan maailman paras palvelu ja pätevin bookkari. Tulen vaalimaan heitä kuin kukkia kämmenelläni.

Happea ilmassa!

Aivan kummallinen kihelmöivä tunne alkaa valtaa tilaa harmistukselta, katkeruudelta, vihalta ja epäonnistumiselta. Mikähän tämä oikein on? Upea, kevyt, huumaava, rohkea............tämä taitaa olla    
V A P A U S,   F R E E D O M E,    F R I H E T !!!!!!!