 |
| Ensilumi 7.11.14 syyshortensioissa |
Ensilumi oli satanut yöllä ja aamulla 7.11.14 oli mukavasti sellainen 5-10 cm lumipeite valaisemassa pihaa. Koirat oli riemuissaan ja Matilda sai kieriä lumisessa varvikossa. Jotakin syyshommia jäi puutarhassa tekemättä, mutta haittaako tuo kun ne voi tehdä sitten keväällä. En taaskaan saanut istutettua lisää sipulikukkia, mikä tietenkin tulee harmittamaan toukokuussa. Tosin, suunnittelen suur-remonttia puutarhaan, niin voihan se olla että ne olisivat vain olleet tiellä. Jos selkä vaan antaa myöden, niin pari vanhaa perennapenkkiä menee uusiksi ja yrttimaa myös.
 |
| Vielä 5.11 metsässä kukki keto-orvokki, Martha halusi välttämättä mukaan kuvaan.... |
Kuntosali onnistui hyvin tällä viikolla ja Tiina pääsi mukaan jopa keskellä päivää. Tiina on innostanut puoli sukuansa (lue puoli Mäntyharjua ;) ) mukaan kuntoilemaan ja niin sieltä löytyi niin tätiä kuin setää ja yksi serkkukin. The more the merrier!
Harmitti kun vesijumppa peruuntui, tai ei oikeastaan peruuntunut vaan ei vaan ollut. Odottelin ulkopuolella parikymmentäminsaa, eikä sinne ketää tullut. Kylmää oli, joten päätin lähteä pois. Eipä kukaan pahoitellut tai selitellyt mitään. Kun soitin ja kyselin asiasta sanottiin, että ensi viikolla se pitäisi kyllä olla ja, että ei saa olla hajusteita päällä kun siellä on astmaatikkoja. Jos nyt oli ollut niin kylmä etteivät olleet kyenneet tulemaan.........tai jotakin..........ei se täällä niin nokonuukaa ole tuleeko ja koska ja kuka odottaa ja kuinka kauan......
 |
| Ei auenneet allasovet minulle....... |
 |
| ...joten odotellessa kuvasin ympäristön...... |
 |
| .....kasveja. |
Itse olen aina ajoissa, siis liian aikaisin, jos jostakin sovin. Se tietenkin lisää sitten vaan sitä odotusaikaa, jos toinen on myöhässä. Ehkä sen takia en voi oikeastaan sietää sitä, että myöhästytään ja varsinkaan sitä, ettei siitä ilmoiteta. Nykyään ihmisillä on kännyt, joilla pääsee soittamaan jos vaikka ihan viime tipassa aikataulu pissii. Erityisen ärsyttäviä ovat ne ihmiset, jotka jostakin kumman syystä tykkäävät, että ne ovat jopa hauskoja ja kivoja kun aina myöhästyvät sovituista aikatauluista. Tyyliin "Voi, että mun kanssa kun mä olen tällanen ihan höpö enkä koskaan pääse minnekäään ajoissa!" ja sitten nauretaan päälle. Olkoon, että olen huumorintajuton kuivis, mutta minä en näe tuossa mitään mukavaa, näen siinä pelkästään sen, ettei toisia oteta huomioon eikä toisen aika ole millään tavalla arvokasta. Enää en itse soittele kenenkään perään ja kysy onko hän tulossa, odotan 15-20 minuuttia ja lähden pois. Jos en itse arvosta omaa aikaani, en voi olettaa muidenkaan tekevän sitä.
Keramiikka-asioihin. Minusta ei sitten tullut selvännäkijää. Kukaan ei ollut halunnut minun hienoa epäkeskoa tiukkukippoa, eikä mitään muitakaan minun tekeleitä. Siellä ne olivat kaikki kipot odottamassa minua, hienoina ja lasitettuina!
 |
| Lasitetut tekeleet, keskellä valkoinen epäkesko tuikkukippo |
 |
| Raakapolttoon menevät terrierit ja toisenlainen tuikkukippo |
Tosi paha mieli tuli kun minun iso vati, joka oli vasta kuivumassa, oli mennyt rikki. Mutta, kuulemma minulla on ollut jo paljon aloittelijan tuuria, jotta on aika laskutua keraamikon todellisuuteen ja huomata, että savesta tehdyt tavarat ovat herkästi rikkimeneviä. Ei se mitään, ope opetti että pistetään loppukin kulhosta palasiksi, veteen lillumaan ja seuraavall akerralla on sitten taas "uutta" savea mistä työstää taideteoksia. Meillä on enää kaksi keramiikkailtaa jäljellä tänä vuonna ja nyt vasta minulla alkaa olemaan idetoita mitä kaikkea voisi tehdä.
Perjantaina käytiin St Mickelsbyyssä hakemassa Matildan lääkkeet ja samalla löysin hienoja piparimuotteja joilla punkteerata reikiä tuikkukulhoihin. Niiden pitäisi vielä ehtiä kuivumaan. raakapolttoon ja lasitetuksi. Eipä taida ehtiä. Jää sopiva kerqamiikkanälkä kevätlukukautta varten. Toivottavasti kurssikavereiden korvat kestävät mun jatkuvaa hölötystä vielä kevätlukukauden verran.
 |
| Tulevien tuikkukippojen punkteerausvälineet |
Ruokavaliota ollaan taas tiukennettu. Nyt edetään vähähiilarimentaliteelillä. Ainakin arkena. Puolitoistakiloa lähti tän viikon aikana, mutta nyt viikonloppuna taitaa osa tulla takaisin. Tarkoitus olisi saada se kilo per viikko-vauhti taas käyntiin. Perunat, pastat ja leivät jätetään kokonaan pois, paitsi pari leipää la-su aamiaisella. Makeat kokonaan edelleen pannassa, paitsi kun kerta käytiin St Mickelsbyyssä ja Siistosella niin oli ihan pakko ostaa perunaleivokset. Tarkoitus oli ostaa vaan Kalelle tomaattileipää, mutta kun siinä vieressä Stellan lavalla oli joku ihan järkyttävä lasten Nenäpäiväshow ja ihan järjetön meteli kun ne laulo jotakin, niin siinä mielenjärkytyksessä sitten puolivahingossa ostin parit baakkelssit. Muuten mun elämänmuutos etenee ihan suunnitellusti ja minun mielestä erittäin hyvin!
Mikkelistä tultuamme poikettiin Uutelassa Aten Marjassa ja suureksi iloksemme sinne oltiin juuri tuotu pihakanojen munia myyntiin. Luomumpaa saa etsiä. Ennenhän Anni toi niitä meille töihin, nyt joudutaan hakemaan ne Uutelasta. Siellä on muuten kaikkea muutakin luomua ja kivaa. Jos ajelette 5-tietä niin kannattaa poiketa. Ihana palvelu ja aina iloinen ja ammattitaitoinen myyjä.
 |
| Aten Marja Uutelassa, tuossa yhdessä korissa oli jotakin ihanaa salmiakkisuklaata..... |
Nyt alkoi sahalaita kuvio oikeassa silmässä, joten en taaskaan pysty tätä oikolukemaan. Korjailen sitten joskus kirjoitusvirheet, kun taas koko näkökenttä on käytössä. Nauttikaa niistä siihen asti ja muistakaa ettei keltaista lunta kannata syödä!
 |
| Jaksaa hyvin kantaa lumikuormaansa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti