Mitä sylki suuhun tuo.......

Taitaa elämänmuutos konkretisoitua nyt yhdellä tärkeällä tavalla: elän aikuiselämäni ensimmäistä pikkujouluaikaa ilman ensimmäisiäkään pikkujouluja! Selviääkö tällaisesta hengissä? Tarkoittaako tämä sitä että on syrjäytynyt? Näkyykö se minusta? Pilkkaavatko lapsijoukot minua kun menen kylille? Aivan sama! Tämä tuntuu ihanalle. Ei tarvitse väkisin änkeä pyöreää kroppaansa pikkumustaan ja olla syömättä ettei saumat ratkea. Ei tarvitse kytätä juomisiaan niin, että vielä muistaa osoitteensa kun on jonottanut kuusi tuntia taksijonossa. Selviän tästä paljon suuremmalla todennäköisyydellä hengissä kuin jos menisin pikkujouluihin.

Sillivatia, tuikkuja ja terriereitä

Keramiikkakurssilla olin kyllä aikaisemmin syksyllä ehdottanut yhteisiä pikkujouluja, mutta siinä se taidetta tekiessä oli unohtunut. Tällä viikolla oli syyslukukauden viimeinen tunti ja kivaa oli. Ope oli leiponut meille ihanaa piparijuustokakkua ja me muistettiin opea pienellä lahjalla.
Kaikilla oli hienoja töitä ja opin että jos on joku oikein upea tekele, sen päälle pitää sylkeä...juu, älkää kysykö.....se on pitkä juttu. No, minä täällä nyt syljeskelen omien tekeleitteni päälle joka kerta kun ne näen. Yksi kulho jäi vielä lasituspolttoon, haen sen maanantaina. Se on oikein kunnon iso kulho, onneksi siellä ei ole enää kurssikavereita koska olen ihan vakuuttunut siitä, että se alta aikayksikön muuttuisi sylkikupiksi......Kuka kissan hännän jne... Keväällä kuitenkin jatketaan ja silloin on ohjelmassa täydellinen 12 hengen ruokakalusto..........As if....:)

Keramiikkaihmisiä

Lumet ja pakkaset tuli ja meni. Nyt  eletään sitä aikaa miksi suuri osa suomalaisia ei asu täällä tähän aikaa vuodesta. Märkää, loskaa ja pimeää. Kylmää ei ole, muutama aste plussan puolella. Yleisväritys on harmaa eikä aurinkoa ole näkynyt ehkä kolmeen viikkoon. Mutta, kyllä me selvitään. Nelisen viikkoa vielä ja päivät alkavat pitenemään.

Martha takkaa vastapäätä sohvan selkänojalla selviytymässä 

Tänään äänestettiin tasa-arvoisen avioliittolain ensimmäisessä käsittelyssä Edustkunnassa. Läpi meni. Se on taas pieni askel kohti järkevämpää yhteiskuntaa. Ei tällaisia asioita pitäisi enää tarvita käsitellä ylipäätään meillä. Katsotaan miten menee seuraavassa käsittelyssä 12.12.14.

Hauska aasinsilta siihen, että sain mammografiakutsun 12.12.14 Mikkeliin. Minun mielestä hypin siellä alvariinsa littauttamassa rintojani. On todella hienoa, että meillä on tällaisia seulontoja mutta taaskaan en ymmärrä miksi vastaavia ei ole miehille heille yleisten syöpien kohdalla. Mitä tasa-arvoa se taas on? Eturauhassyövän seulonta selviäisi käsittääkseni yksinkertaisella verikokeella.

Cygnus cygnus

Kuntosalille en ole mennyt, koska.................en ole viitsinyt ja koska auto on korjattavana. Jos muistatte niin meidän portti hyökkäsi sen päälle ja klommautti matkustajanpuolen etuoven. Kuulemma pitää maalata ovi ja hinta olis sellainen about 500,00 euroa. Sanoin, että nyt jos hän ensin vaan koputtaa sen klommon siitä pois, niin jätetään se maalaaminen vaikka jos myyn koko p***kan. Eihän sitä tiedä jos seuraava omistaja haluaa sen toisen väriseksi vaikka. Taas kerran sain nauttia siitä "onkohan tolla lääkitys kunnossa"-katseesta, johon olen jo niin tottunut. Voisin tatuoida otsaani ison "ON" heille vastaukseksi. Miten sitä sitten katteltais? Minä luulen muuten että se auto on kirottu. Edellisessä autossa oli rekkarissa numero 666 ja sepäs herättikin sitten ihmetystä. Malminkartanon parkkipaikalla joku oli ihan nähnyt vaivaa raapustaa tuulilasiin lapun, jossa varoitettiin ajamasta kyseisellä autolla, koska se oli pedon luku ja tarkoitti sitä, että kuolemanvaara oli ilmeinen. Mikähän tässä olisi se merkki, jota en ollut huomannut? Musta väri? Jos siihenkin auttaisi se että sylkee?

Tilly, ainoa terrierimme joka suostuu metsälenkille loskassa

Laihis on hyllyllä. Joulukarkit ilmestyivät kauppaan, ja ne on pakko testata, että sitten tietää mitä ostaa jouluksi. Olisi se niin suunnaton pettymys jos kotona olisi vaan pahalle maistuvia karkkeja ja suklaita. Nyt viikonlopuksi tuli testiin isot laatikot tavallista Da Capoa ja uutta Cappucino Da Capoa. Kunnianhimoisena, vai pitäisikö sanoa sulkaanhimoisena, otin vielä Fazer Mintiä ison rasian myös testiin jos vaikka sunnuntai iltana vielä jaksaisi tsempata.



Kävin kylän apteekissa, sitä lääkitystä hoitamassa kuntoon.  Ja siellä pienellä hyllyllä näin hurmaavan minttupastillirasian, jonka kannessa oli MINUN kuva!! Olin aivan ällikällä lyöty ja menin katsomaan tarkemmin sitä. Ei ollutkaan minä, vaikka kyllä oli näköinen. Ostin sen tietenkin itselleni ja sitten toisen jossa oli mäyräkoira. Mäyriksen vein keramiikkaopelle punaisen omenan sijaan. ;)

Jos nyt ihmiset kovasti minua säälii, niin voinhan minä nimittää näitä karkkitestauksia pikkujouluiksi. Vältyn sitten niiden kylän lapsien pilkoiltakin. Eli Hyvää Pikkujoulua teille ja meille, kuten Eijakin sanoisi.

Pikkujoulut,, JEEE!!!!