perjantai 12. syyskuuta 2014

Fobiantorjuntaa ja koiranimiä

On jo perjantai, Valman päivä, kolmas "kuntoutusviikko" siis jo paremmalla puolellaan. Valma on muuten nimi, jonka voisin harkita antavani koiralle. Siitä puuttuu esikuva. Kun ensimmäinen koirani tuli elämääni päätin että koirillani olisi nimi jonkun merkittävän naisen mukaan.
Ensimmäinen oli siis Victoria, tietenkin naapurimaan juuri syntyneet prinsessan mukaan. Sitten tuli Frida, joka oli Frida Kahlon mukaan. Seuraava olikin Selma, Lagerlöfskan mukaan ja toistaiseksi viimeiseksi karkkariksi jäänyt Pillan; Pernilla Widbergin mukaan.  Ensimmäinen seropini on tuo iki-ihana uskomattoman lojaali Matilda, Matilda Wreden mukaan, joka ensi kuussa täyttää kunnioitettavat 14 vuotta!

Kohta 14 v - Matilda <3

Terrierikauteni avasin Marthalla - Martha Stewartin mukaan. Kale tosin haluaa ajatella että nimi tuli hänen suuren idolinsa Paul McCartney koiran mukaan. Marthalla on oma asteroidikin, numero 205 ja sitten toistaiseksi pahnan pohjimmaisena Tilly joka sai nimensä Tilly Soldanin mukaan.
Valma ei ihan heti tuo mieleen ketään, mutta se on muunnos ruotsinkielisestä unikon nimityksestä, joka on mun lempikukka (vallmo) ja se voisi tietenkin riittää, mutta katkaisisi pahasti hyvin alkaneen tradition.

Vallmo (Papaver somniferum)– oopiumiunikko


Takaisin kuntoviikkoon; painosta on lähtemässä se suunniteltu kilo. Mennään jo 900 grammassa. Tämä johtuu ehkä siitä, että viikkohan on ollut melkein hiilihydraatiton, hedelmiä lukuunottamatta. Tylsää kuitenkin on ollut, kun en ole jaksanut panostaa aterioiden suunnitteluun niin on ollut pelkkää rahkaa ja raejuustoa höystettynä erilaisilla hedelmillä ja marjoilla. Paistettua siikaa oli yhtenä päivänä, mutta jäi raivostuttamaan kun joku tampio oli fileoinnut fileet niin, että oli jättänyt sinne kaikki ruodot. Hyvä etten siitä napannut itselleni syytä lopettaa koko kuntoutusta! ;) Lähellä oli! No, tällä kertaa helpotti että sain haukkua Kalen pystyyn :D, se oli erityisen virkistävää, koska loppupeleissä hän oli siitä kalasta vastuussa kun oli sen kaupasta ostanut.

Ei pihahdustakaan, pelkkä teksti "WAIT" ja vaikka odotin, niin ei mitään!
Keskiviikon kuntosali oli tosi jännä. Ehkä se sali ei niinkään, mutta se miten sinne menin. Yli 10 vuoden erittäin hyvin paapottu ajopelko sai nousta pintaan kun lähdin sinne skurraamaan pikku-Mersullani. Kyllä siinä sai taistella pelkoa vastaan ja meinasin kääntyä takaisin vielä kotiportillakin kun radio ei toiminut, mutta sain sitten otteen itsestäni ja lähdin ajamaan. Ihan täysin irrationaalinen pelko tämä on, ajan ihan hyvin (ainakin itseni mielestä) ja tuolla matkalla voi hyvällä säkällä tulla vastaan maksimissaan viisi autoa. Olen skarppina eri liikennetilanteissa ja reagoin hyvin nopeasti kaikkeen ympärilläni tapahtuvaan. Erityisesti keskisormeni saattaa joutua maitohapoille kun leikin liikennepoliisia.......


No, jalat pikkaisen tärisi valmiiksi jo kun astelin salille. Pistettiin sitten Tiinan kanssa hösseliksi siellä ja ensimmäistä kertaa oli seuraavana päivänä jalat arat. Oli ihanaa tunteä välillä terveellistä kipua sairaan kivun sijaan! Palkitsevaa oli myös huomata, ettei ihan heti meinaa pyörtyä kun rupee fillarilla polkemaan. Eteenpäin olen siis menossa, kohti energisempää elämää :)!

Fitnesstukku ilmoitti tilaukseni olevan matkalla, vaikka ei sitä vielä ole edes rekisteröity Itellalla, mutta kohta siis olen ihan pro näissä hommissa kun omasta takaa löytyy recoveryjauhetta minttusuklaan makuisena ja sheikkeri pinkin värisenä ja taas kasvaa motivaatio mennä salille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti