Otetaanko ensin hyvät vai huonot uutiset? Otetaan hyvät, niin saan jäädä vatvomaan niitä huonoja sitten pidempään;
Kahden viikon kitumisen seurauksena kiloja on tippunut 2.1 kg! JEEEE!!! Tämä on siis hyvä, ei ihan niin paljon kuin odotin, mutta hyvä. Ja, kun nyt tämä viikko on siis mahdollisimman vähähiilarinen niin ehkä se alkuromahdus painossa on ensi maanantaina jo vaa'ankin näytössä.
Ja huonoihin: vyötärön ympäryysmitta vain kasvaa.......miten se voi olla mahdollista? Joko olen alunperin mitannut sen väärin tai sitten olen muuttumassa kokonaan vyötäröksi. Nyt ei voi olla kyse siitäkään että se olisi muuttumassa lihakseksi (luojan kiitos, olisi järkyttävää jos tuo pömppömaha jäisi tuohon isoksi kovaksi palloksi....), kun kerta paino on pudonnut.
Monta vuotta olen kyllä elänyt sellaisessa puolivalheellisessa olotilassa. En ole suostunut katsomaan itseäni peilistä kaulasta alaspäin ja elätellyt mielessäni harhaista kuvaa itsestäni sellaisena kuin olin joskus 30-kymppisenä.
Mitään muutosta ei saa aikaiseksi, ellei ensin rehellisesti myönnä sitä tarvitsevansa! Joten olen pakoittanut itseni katsomaan itseäni kuntosalin kokoseinäpeilistä. Suosittelen kaikille, joilla ei löydy motivaatiota elämäntapojensa tarkasteluun. Kuuluu ehdottomasti elämäni herättävimpiin kokemuksiin.
No, olisko tässä nyt käynyt niin, että mitatessani vyötäröäni olen vielä ollut niin pinttyneesti "in denial" (en löydä tähän vastaavaa suomenkielistä termiä) että olen huijannut itseäni vetämällä mahaa sisään kun olen ensimmäisen kerran mitannut vyötärön ja sitten vielä seuraavallakin kerralla pikkuisen hengittänyt sisään juuri mittanauhan kohdalla? No, oli miten oli nyt annoin vyötäröni velloa ja mittasin sen uudestaan sellaisena kuin se on. Jos ensi viikolla mitta tuosta vielä kasvaa, menen lääkäriin.
Esteettisten syiden lisäksi elämäntapamuutostarvettani ohjaa, ehkä vielä vahvemmin, terveydelliset syyt. Yliliikkuvien nivelten takia nikamani ovat niin kuluneet, että välilevyt paukkuvat jättäen jälkeensä hermojuurivaurioita. Tämä sitten tuo mukanaan jos mitä kremppaa, mitä en tässäkään nyt jaksa lähteä puimaan, mutta käytännössä raajojen liikkuvuus on rajoitettua ja kivut jokapäiväisiä vaivoja. Haluaisin nyt tässä samassa rytäkässä vahvistaa selkä- ja vatsalihaksiani ja sen avulla saada ehkä arkipäivään vähän enemmän mahdollisuuksia toimia vielä jonkun vuoden.
Olen tehnyt konttoritöitä n. 40 vuotta. Enimmäkseen siis istunut, mikä on ollut selälleni pahin mahdollinen asia. Lääkärini kirjoitti kesällä työkyvyttömyyspapereita minulle ja vakuutusyhtiö myönsi osatyökyvyttömyyseläkkeen siltä istumalta. Tässä on myös sulattelemista ihan olantakaa, enkä ole oikein sitä vielä lähtenyt edes käsittelemään. Ei missään vaiheessa ollut tarkoitus jäädä vielä tässä vaiheessa pois työelämästä. Kaikki eläke- ym. suunnitelmat ja rahoitukset ovat vielä pahasti kesken ja olisi ollut ihan kiva tehdä jotakin vähän merkittävämpää työuran päätteeksi.
Tässä vähän perspektiiviä tähän tarpeeseen asennoitua uudestaan elämään ja tehdä tähän elämäntilanteeseen paremmin sopivia elämäntapamuutoksia. Lähden ehdottomasti siitä olettamuksesta, että tämä uusi suunta tulee olemaan elämäni parasta aikaa! :)
(Kuvassa on ulkokuntosalini sekä kaikki kolme lenkkikaverianikin bongattavissa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti