Minäpä olen rohkeampi ja kerron teille kaikille, että olen jo kolmena vuonna löytänyt tryffeleitä ihan omasta pihapiiristä Södra Savolaxissa!
En tietenkään tajunnut heti mistä oli kyse kun Martha-koira niitä tuolta rinteestä kaivoi esiin, yksi toisen perään. Martha oli niin tohkeissaan, että oli pakko ihan tutkia mitä sieltä löytyi ja haistelin ja kääntelin niitä palluroita käsissäni.
Tryffeleitä á la Södra Savolax avec metsäkurjenpolvennuppu |
Rakas fasterini Madame Leila Lintula Tryffelikoira Hugon (heti oikealla puolella) ja Sissi Elisabethin kanssa. |
No, otin talteen muutaman, kuvasin ne ja laitoin Facebookiin biologikamujeni lajitettavaksi. Ja, kyllä hekin olivat samaa mieltä asiasta; tryffeleitähän ne oli. Kehottivat vielä maistamaan niitä, mikä tietenkin oli äärimmäisen vastenmielinen ajatuskin, kun kärsin todella herkästä sienisokeri-intoleranssista, mutta mitä en tekisi tieteen nimissä. Menin ulos terassille jonne olin ne jättänyt ja huomasin, että jokin suurempi valta oli vapauttanut minut maistamisvelvollisuudesta koska ne olivat hävinneet!
Ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin että orava oli ehtinyt nyysimään ne, koska olivat pöydällä niin ettei kukaan koirista olisi yltänyt niihin. Tuskin linnut sentään sieniä syövät?
Uudelleen elvytetty lehto |
Tillyn hampaat |
Ja alkuperäinen jutunjuuri on luettavissa täältä:
http://www.hs.fi/ruoka/a1410403561605?jako=b21d41f407897f3a780525bdca9b5261&ref=fb-share
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti