Kun yöllä hyppää muutaman kerran puuteroimassa nenäänsä ja joka kerta koirat alkaa haukkumaan/murisemaan ja 2:30 tuntuu siltä että ei enää saa unenpäästä kiinni vaan levottoman jalat elää omaa elämäänsä ja lanneselkä huutaa hoosiannaa, on hippasen haastavaa herätä sitten joskus seiskalta kun vihdoin on nukahtanut kuudelta ja olla aurinkoinen.
 |
| Aamukasteen raikastama Fresia-ruusu, vähän niin kuin minä ennen aamuisin |
Kumma kyllä en ole varsinaisesti väsynyt, äärettömän ärtynyt kylläkin. Koiratkin "lensivät" pihalle "Takaisin ei ole tulemista ennen kuin opitte toisen tavan kommunikoida kuin haukkuminen, stana!" saattelemana. Juu tiedän, ettei koirat ymmärrä suomenkieltä ja ehkä juuri siksi molemmat terrierit kiitivät jalkoja käyttämättä, villisti haukkuen portille. Ihan turhaan, tähän aikaa vuodesta tuolla ei liiku kuin kolme autoa vuorokaudessa ja niistäkin kaksi on Itellan auto.
Meillä oli alkuun ongelmia Itellan kanssa kun eivät uskaltaneet tuoda paketteja ovelle. Pelkäsivät koiria. No, ehkä kyltti "Varokaa koiria!" ei auttanut tilannetta. Paketit oli siis maksettu kotiin kannettaviksi. Muutaman puhelun jälkeen jakeluyksikön vastaavalle, ei muuten ollut aurinkoisen aamutuuleni aikana, tultiin hyvään yhteisymmärrykseen että jakaja soittaa minulle aina kun on tällainen paketti ja sopii miten se toimitetaan. Tämä tapahtui noin kuusi vuotta sitten ja olen erittäin tyytyväinen tähän järjetselyyn. Kummatkin paketit on näiden vuosien aikana toimitettu perille.
 |
| Terrierit saaneet vainun posteljuunista |
Tänään on kuntosalipäivä. Päätettiin jo Tiinan kanssa että ollaan 1,5 tuntia tänään ja kotiin lähdetään vasta sitten kun syljetään keuhkonpalasia pihalle. Tiinalla meneekin ihan hyvin, monta senttiä jo pienentynyt ja se mitä on jäljellä taitaa olla jo pelkkää lihasta. Itselläni selkäkivut on lisääntyneet ja vasemman jalan varpaat puutuu jo kävelystä, joten en tässä vaiheessa uskalla lisätä painoja, mutta pidennän sarjoja. Sama kait se on kunhan jotakin tekee, vaikka Kalen mielestä mä teen jotakin väärin ja silloin siitä ei ole mitään hyötyä. En voi käsittää että liikkuminen, tavalla tai toisella, ei olisi enemmän energiaakuluttavaa kuin sohvalla löhöäminen joten jatkan valitsemallani tiellä ainakin toistaiseksi.
Makeanhimo alkaa laantumaan. En ihan joka kerta enää purskahda itkuun kun telkkarista tulee joku suklaa tai pulla mainos. Ruoan kanssa pitää jotakin keksiä, en jaksa syödä koko ajan raejuustoa ja rahkaa. Rahkakin on ihan järkyttävän pahaa ja jotenkin tahmasta. Jää kiinni kitalakeen ja yrittää tukahduttaa minut. Ihan skitsojuttu on tuo spirulina, joka värjää kaiken vihreäksi. Tulee mieleen se mönjä jota se tyttö Manaajassa suolsi suustaan.
Tilanne on jo niin paha, että olen kehittänyt itselleni hajuhalluja. Eilen koko illan täällä tuoksui ihana pizza. Etsiskelin tuoksun lähdettä, mutta en löytänyt ja sitten keksin syyttää Kalea siitä, että oli tietenkin käynyt kylillä salaa pizzalla ja tuoksu tarttunut vaatteisiin. Epäilen tätä vieläkin, koska en saanut mitään kunnollista vastausta vaan silmien pyöritystä ja huokailuja. Niin siinä käy, kun ei ole valmistautunut kiinni jäämiseen, ei keksitä hetkessä vasta-argumentointeja!
No, Tiina pelasti tämän päivän motivaation ja lähetti yllytyshullulle haasteen. Istumishaaste; siinä ollaan istumisasennossa selkä seinää vasten 30 päivää alkaen 30 sekunnilla ja päättyen 300 sekuntiin.
Tietenkin minä lähden tuohon mukaan! Tulen voittamaan kaikki muut koska niiden tietämättä tulen istumaan 30 pvnä 301 sekuntia! Tiedän jo taktiikkani; teen tämän aamulla klo 5:00 kun olen kaikkea muuta kuin aurinkoinen aamuihminen ja ihan ***** voimalla onnistun!
 |
| Haaste |
Ai niin; kyllä minä sitten päästin koirat sisälle, vaikka eivät vielä puhu ihmistenkielellä. Martha harjoitteli niin kauniisti ulvomista etten raaskinut pitää uhauksestani kiinni. ;)
 |
| Martha pyytämässä sisään ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti