 |
| Harjoitustietokone ja omat kynnet |
No, ensimmäinen haaste on saada tämä rannekellonakin toimiva tietokone toimimaan kuten haluan. Jostakin syystä minulla palaa heti pinna kun on kyse teknologiasta ja varsinkin sellaisesta joka toimii tietokonelogiikalla. Osaan mainiosti vaihtaa koneisiin öljyjä, sulakkeita ja tuuletushihnoja, mutta jos jossakin näytöllä vilkkuu joku epämääräinen varoituskoodi, olen avuton.
Eilinen ilta meni opiskellessa ja nyt harjoitustietokoneeni pitäisi olla ladattuna tiedoillani ja painonpudotusohjelmalla. Kohta nähdään miten onnistuin kun menen koirien kanssa jouksulenkille.
Kuntoilun kannalta tämä viikko meni vähän niin ja näin; maanantaina olin salilla. Korotin kaikkia painoja reilusti ja tuntui ihanalta kun verenmaku velloi suussa ja lanneselkä lauloi Hoosiannaa. Tiistaina minut palkittiin migreenikohtauksella, joka vasta eilen hiukan helpotti. Triptaaneista huolimatta kohtaus kestää sen kolmisen vuorokautta.
Mutsi joutui Haartmanin sairaalaan ja siellä sekoiltiin hänen antikoagulanttilääkityksen annostuksen kanssa oikein olantakaa. Joku hoitaja oli sitä mieltä että kardiologi oli määrännyt väärän annoksen ja sitä sitten selvittelivät kaksi vuorokautta vain todetakseen että annostus oli oikea. Suutari pysykööt lestissään. Tänään pitäisi mutsin päästä himaan sairaalasta, ilmeisesti uusilla kotihoidon palveluilla. Keuhkoputkentulehdus oli pahentanut COPD:n tilaa. Ja nyt kun sä mutsi luet tätä ja himlailet siellä, että kaikki mukamas sut tunnistais tästä, niin ei varmasti tunnista kun meillä on niin erilaiset nimetkin! ;)
Keskiviikon makasin siis migreenissä enkä päässyt salille. Se korjataan tänään perjantaina kunnon "keuhkonpalatsyljessä" treenillä kunhan Tiina on kotiutunut kynsimaakariltaan St Mickelsbyystä.
Torstai oli keramiikkailta, ja kyllä olikin antoista! Opin tekemään mukin ja siihen korvan! Ensimmäinen korvani sai jopa meidän opettajan pikkuisen hymyilemään, vaikka on myönnettävä että hänellä on ihan mieletön pokka! Vastapäinen kurssikaveri tirskahti kun kysyin mielipidettä ja annoin sitten itseni ymmärtää, että ehkä olisi paikallaan tehdä toinen vähän sirompi versio korvasta. Ensimmäinen näytti lähinnä korvalta johon oli tehty pieni kuppi kuin päinvastoin.
Toinen korva oli järjettömän hieno!
Tein myös pienen vadin kupille, jonka mallin otin puutarhasta keräämästäni amerikan keijunkukan lehdestä. Tosi hieno sekin!
Jo kauan keramiikkaa harrastaneet kurssikaverini kertovat kauhutarinoita siitä, minkälaisina heidän taideteokset ovat tulleet ulos uunista, joten sitä kokemusta tässä odotellaan. Luultavasti ensi viikolla leivotaan eka satsi.
 |
| Kuppi uudella korvalla ja pikkuvati menossa kuivumaan |
Tänään on myös hyvin surullinen päivä; viimeinen operatiivinen työpäivä Kenkätehtaalla. En kauheasti tässä asiassa tule vellomaan, mutta hetken viivyn tämän haikean tunteen parissa. Kyllä se tuntuu, kun kuitenkin ensi vuoden alussa tulisi kaksikymmentä vuotta täyteen. Kuusi vuotta sitten muutettiin tänne Mäntyharjulle ja firma siirrettiin siinä samassa vanhan Askeleen kenkätehtaan tiloihin. Yhtä jos toista sielläkin on ehditty kokea ja oppia. Nyt se sitten loppuu. Aikansa kutakin sanoi mummo kun lumessa ojaan kaatui, tai jotakin sinnepäin.....
Nyt pitää saada tietoa levitettyä että halpoja käytettyjä toimistohuonekaluja on noudettavissa ja kuukausi aikaa tyhjentää tilat.
Viikonlopuksi on luvattu kunnon myrskyä. Täällähän ei tarvitse kuin jonkun yksästä tuolla metsässä niin sähköt katkeaa, joten katsotaan miten täällä blogissa päivystetään viikonloppuna. Tulevaisuudessa pystyn sitten raportoimaan kuntoilustani luvuilla ja parametreillä......edellyttäen siis että olen osannut asentaa tiedot oikeen härpäkkeeseen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti