Asenneongelmaa ja rankkoja päätöksiä

Oikealla omat luumut, jotka lilluvat tummassa rommissa ja odottavat joulua.

Eilen oli taas kuntosalipäivä. Asenne koko elämäntaparemonttiin on nyt jossakin ihan eri levelillä kuin mitä pitäisi olla. Eilen viimein tuli tilaus Fitnesstukusta. Luvattiin suurilla kirjaimilla toimitusta 5-7 päivässä, minullepa se kestikin 11 päivää. Kun reklamoin asiasta minulle vastattiin hiukan närkästyneenä, että he sentään joutuvat lähettämään tuotteet Ruotsista asti. Ikään kuin minä olisin keksinyt heidän toimitusaikalupauksensa.
No, ei se mitään. Tuotteet siis tuli ja yritin psyykata itseni ihan kuntosali-intoilijaksi, olihan minulla nyt proteiini recoveryjauhetta, pinkki shakeri ja vihreäkahvikapseleita. Kaupan päälle sain pro-lehden jossa pullisteli kovasti tummia muskeleita.

Selasin hiukan lehteä ja asenne sen kun paheni, kun tajusin kuinka kaukana olen edes omasta -10 kilon tavoitteestani. Päätin päättää päiväni vihreillä kahvipavuilla....eivaiteskaa...vaan päätin ryhdistäytyä ja otin yhden vihreän kahvipapupillerin. Ja Pyhä Sylvi, vai pitäiskö sanoa Esteri; mikä riemukas yhdistelmä eilen aloittamani spirulinajauheen kera; yhtä nenän puuterointia siitä lähtien!
Päätin ajaa itse kuntosalille. Koko tuo "oma auto"-projekti on jotenkin ihan hirveän epäonnistunut. Jotta saisin sen edes katsastuksesta läpi joudun vielä korjauttamaan sen merkkivalon joka palaa, koska matkustajanpuoleinen turvatyyny ei toimi. Se maksaa muiden korjausten lisäksi (n. 200 ekee) vielä n. 300 ekee. Ja sitten se pirun radio joka ei toimi, sen korjaajan löytyminen on jo työ itsessään, koska nämä kaksi jotka nyt tähän asti on tuota korjailleet, eivät korjaa radioja. Pitäisi kuulemma löytyä joku koodi jostakin jolla sen saisi herätettyä henkiin, eivätkä he löydä sitä. Harkitsen jo vakavasti selvännäkijään kääntymistä, jos sieltä saisi sen koodin ja musaa raikumaan autossa.

Siis, päätin ajaa itse kuntosalille. Sitä sitten piti tietenkin jännittää koko  päivän. Kun lähdin liikkeelle oli vähän huono omatunto jo kun koko päivän olin autoa moittinut. Siellähän oli niin mukava ja kotoinen olo; valoisaa ja kivaa. Ajaessani ajattelin vielä että, jotakin täällä on nyt erilaista. Olisikohan se se uusittu jarruletku joka hohkaa kotoista lämpöä vai mikä? Perillä kuntosalilla huomasin että oveni oli auki ja sen taki sisävalo oli päällä.......
Kotimatkalla taas en meinannut nähdä mitään ja käytin ahkerasti tuulilasinpesua mikä ei yhtään auttanut tilannetta. Ajattelin että tuulilasi on tietenkin sitten seuraavaksi vaihdettava kun on varmaan niin kulunut, että siitä ei kunnolla näe läpi. Kotona huomasin, etten ollut laittanut rillejä päälle kuntosalin jälkeen.........

Salilla oli ihan kivaa ja pyörtymättä pystyin stepperilläkin olemaan jopa 8 minuuttia!!

Illalla istuin pienessä toimistohuoneessani, missä en koskaan ole yksin:

Långben in my office

Oli sydäntäsärkevää joutua kirjoittamaan irtisanomisilmoitukset työntekijöille. Ajattelin että mitä olisin voinut tehdä toisella tavalla ja tulin siihen lopputulokseen etten mitään. Kaikki olen tehnyt avoimesti ja rehellisesti ja jos ei tarjouskilpailuja sillä voita niin en haluakaan voittaa niitä. Vain muutos on pysyvää ja jos ei handlaa muutosta voi jättäytyä sammaloitumaan ja olla kehittymättä.

Nyt alkaa sitten se loppurupeaman organisoiminen; toimiston tyhjentäminen ja muiden sopimusten irtisanominen. Siitäköhän tämä päänsärky johtuu, vai tuosta vihreäkahvipapu/spirulina yhdistelmästä? No, onneksi järvi on kauneimillaan ja koirat ihania ja tieto siitä että kun tuo työ on tehty voin alkaa suunnittelemaan loppuelämääni helpottaa paljon.
Kuikatkin tuli uimaan lähelle rantaa:

Kuikka - Storlom (Gavia arctica) 7000-9000 parimäärä, silmälläpidettävä.

Syksy on täällä. Koirien ulkoilulenkin varrella oleva pikkujärvi on jo täydessä syksyn värityksessä. Onneksi pihalla vielä kukkii tuliunikko ja muutama muu kukka.

Tuliunikko (Eschscholzia californica) Australiassa on luokiteltu haitalliseksi tulokaslajiksi.